Syke sormissa:
Ensimmäisen kerran tunsin tämän oudon tunteen noin kuukauden kuluttua siirrosta, kävelyllä. Mun sormet sykki. Mitä ihmettä? Ja oli myös kuuma sormille. Piti ottaa hanskat pois, syyskuussa. Syyskuussa oli kuuma sormille. Omituista, mutta hienoa.
Hikipeikko:
Minä aina vaan kuvittelin, etten ole hikoilevaa tyyppiä. Tavallaan ihan näppärää ja mukaavaakin kun ei haissut. Siirron jälkeen kortisoni käynnisti kyllä tuonkin vauhdilla. Ei se hikoilu tosin kortisonin lopettamisen myötä loppunut.
Sauna on ihan kiva:
Ennen saunomiseni rajoittui kyläilyihini vanhempien luona. Eipä minulla saunaa itsellä ollutkaan, mutta en siitä erityisemmin nauttinutkaan. Yleensä kuitenkin halusin kyläillessä kokeilla jos se olisikin kivaa. 10 minuutin röhimisen jälkeen Rovasti tuli kuitenkin aina oven taa huutelemaan, että olenkohan hengissä ja olisiko fiksua mennä vaan suihkuun. Oli. Ensimmäisen kerran siirron jälkeen hämmennyin kun ymmärsin olleeni saunassa jo 15 minuuttia ihan ilman pahoinvointia. Eli saunominenkin on ihan jees.
En ole nirso:
Pitkään kuvittelin olevani vaan nirso, kun erittäin valikoiden söin. Sekin on saanut selityksen uuden elämäni myötä. Olinkin vaan kipeä ja huonovointinen. Ei silloin ole ruokahalua. Kortisoneissani söin jopa puuroa ja herkut jouduin sulkemaan nippusiteillä muovilaatikkoon etten ahmisi.
Vanhalla sydämellä kakku kyllä maistuu sairaalassa vaikka oksumaljasta.
Lihakset väsyy:
Tästä tunteesta riemuitsen aina yhtä paljon. 2 viikkoa siirrosta kävelin ensimmäistä kerta rappuja kotiini viidenteen kerrokseen (tosin kerrosväleissä hengitellen) ja se tuntui mun jaloissa ennenkö hengityksessä. Pystyn myös harjaamaan tukkani väsymättä. Ja ripustaa omat verhoni. Eli käsissäni ei ollutkaan ikinä mitään vikaa, vaan verenkierrossa.
Rapufiilis:
Treenin jälkeen naama on punainen (eikä sininen). Tai no eipä sitä silloin treenattukaan. 4 vuotta sitten naamani oli punainen vain auringosta ja se ei ollut kyllä kovin terveen punakka.
Terveen punainen rapu.
