Treeniloma - lomatreeni

Kirjoittaisinko lomasta treenaamisessa vai treenamisesta lomalla? Päädyin jälkimmäiseen. Ensiksi mainitusta voin sen verran kertoa, että sitäkin vietin erinäisen pahoinvoinnin ja migreenien takia. Viime viikolla pääsin jo oivasti treenin makuun muutaman kerran ja eilenkin. Tänään olen armollinen itselleni, koska tunnen hieman liian hyvin yläkropassani, että eilen sitä treenattiin yläkropan ohjelmaa ensimmäistä kertaa taas hetkeen.

 

Mutta sitten jälkimmäiseksi mainittuun. Kuten Jouluna on tapana, minäkin lomailin. Tänä vuonna vuorossa oli Joulu appiehdokkaideni luona sateisessa saarivaltiossa. Ja tällä kertaa se toteutuikin, vaikka useaan otteeseen kotona vitsailtiin, että kohta se Meilahti kutsuu kun matka lähenee.

 

Heti loman alussa marssimme  eräälle kuntosalille tutustumaan, johon olimme jo ennalta laittaneet kyselyä lyhytaikaisesta jäsenyydestä. Siellä rippikouluikäinen poika ilmoitti kertakäynnin hinnaksi 10 puntaa ja viikosta maksuksi 20 puntaa. Nälkiintynyt ja kalpea teini, joka oli kuuleman mukaan markkinointipäällikkö, löi esitteen käteen, mutta minkäänlaista esittelykierrosta ei tarjottu. Lupasimme harkita asiaa, englantilaiseen tapaan sen sijaan, että suomalaisittain olisimme ilmoittaneet kieltäytyvämme tarjouksesta.

 

Sitten törmäsimme tähän mainokseen. Vakuuttavaa vai mitä?



Mainoksen uhreina poikkesimme sisään ja saimme erittäin ystävällisen vastaanoton, esittelyn salilla sekä tarjouksen, josta emme voineet kieltäytyä. 20 puntaa kahden viikon treenit. Sehän on halvempaa kun London Eye, kyllä kannattaa. Vastaanottovirkailija lupasi varmistaa tarjouksen ilman liittymismaksua puhelimitse esimieheltään ja illalla kuulimmekin ilouutisen, että olemme tervetulleita treenamaan.

 

Hiljasta oli, Jouluaattona. (joka tosin siellä oli ihan tavallinen arkipäivä)

Pari kertaa ehdin lomalla treenata, kunnes sain taas "homeflunssan" öh.. ei niin hyvästä sisäilmasta.

 

Kyllä mahtui lämmittelemään. Näin kyllä muutaman ihmisen salilla ja he olivat ensimmäiset terveen ja itsestään huolehtivan näköiset paikalliset. Ja tosiaan, jos matkallasi poikkeat joskus Stevenageen, suosittelen tätä salia lämpimästi.

 

Pukuhuone oli tilava. Hieman hämmennystä aiheutti huoneen nurkassa oleva vaatteiden vaihtokoppi. Etenkin kun muuten naiset tuntuivat pukeutuvan niukasti urheiluliiveihin treenatessa. (tai siis ne 2 naista joita näin koko aikana).

Onneksi ei sattunut ketään pukuhuoneeseen samaan aikaan. Olisivat varmasti saaneet traumoja estottomasta suomalaisesta.

 

 

 

 

 

 

Suihkukopit hämmensivät myös estotonta suomalaista. Näppärästi oli pyyhkeelle naula kopin sisällä ja suihkussa ollessa pyyhe sitten kostui valmiiksi vaikka kuinka varovasti suihkutteli. Kauhistusta herätti ensimmäisellä kerralla myös suihkun ON/Off säätö, kun pohti, että tuleeko sieltä nyt kylmää vai kuumaa vettä, kun sen päälle laittaa, kun termostaattia ei tokikaan ollut. Helpotukseksi totesin veden olevan kuitenkin oikein sopivaa ja suihkun toimivan hyvin englantilaiseksi versioksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

Salin eteisessä löytyi tällainen kiva välipala-automaatti. Siinä voisi sitten palkita itsensä rangaistuksella ja ottaa vähän sokeria ja lisäaineita hyvän olon vastineeksi treenin perästä. Enpä olisi muuten arvannut kuinka aliarvostettuja proteiinin olivat Englannissa. Eräässä marketissa myyjältä asiaa tiedustellessamme saimme hyvin hämmentyneen katseen ja lopulta hyllyn jossa tutut Pandan lakritsit löytyivät Healthy Food- otsakkeen alta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mutta vielä siihen alkuun mainitsemaani toiseen ajatukseen palatakseni eli lomaan treenamisesta. Vihdoin kun viime viikolla pääsin treenaamaan, kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa. Hieno fiilis!

Ps. Sovin eilen treenitreffit Meilahteen kahden viikon päähän, jolloin  testataan kuinka huoletta voin täysiä treenata ja tuleeko leima Argentiinan viisumiin.

 

 

 

 

 

 

 

On se vaan kaukana! Mar del plata!

Ja kenenköhän idea, että World Transplant Games 2015 pitää järjestää noin kaukana Argentiinassa? Mutta sinne nyt aion kuitenkin lähteä. Monta mutkaa on toki matkassa.

Välimatkaa Espoon ja Mar del Platan välillä on 13 225km. Tähän mennessä pisin matkustamani matka on ollut Alicanteen, Espanjaan 3004 km. Ja tuo on siis linnuntietä. Finnairin ja ties minkä lentoyhtien reitit eivät varmaan yhtä suorat ole. Vaihtoineen matka aika tulee olemaan reitistä riippuen n. 30 tuntia. Pisin yksittä8inen lento n.12 tuntia.  Jännittää, pitkä aika koneessa, tuleeko nukuttua, mitä jos tulee terveysongelmia? Mutta onhan tämä elämäni mahdollisuus.

En ole ikinä halunnut matkustaa kauas. En tosin koskaan haaveillut matkaavani Espanjaan. Eihän vanhalla sydämellä

mikään lämmin paikka kuulostanut mukavalta. Vuosi sitten matkustin Espanjaan ja näin ja koin niin paljon. Uskomattomia maisemia, luontoa ja tietysti mahtavaa ruokaa. Eli se kannatti. Kannattaisi siis varmasti tuo Argentiinakin.

 

Mutta!

Olenko kunnossa? No sitähän ei voi tietää kukaan. Onneksi. Eikä kukaan ilman siirtotaustaakaan elävä, voi olla varma koska se kuuma kivi taivaalta tipahtaa päähän. Suurempi mutta on se taloudellinen puoli. Kisamatka tulee kustantamaan arviolta noin 3000€ ja opetusministeriön tuki elinsiirtourheilijoille on minimaalista. Myös kisavaatteet maksaa. Sponsoreita siis kaivataan. Ja sanonpa vaan, että huonomminkin voisi moni rahansa käyttää.

 

 Tietysti myös jännittää oma kisakunto. Kuntosalini on taas aktiivisesti kannustamassa minua kohti huippusuoritusta. Yritän kuitenkin olla ottamatta paineita ja huolehtia hyvinvoinnista ja jaksamisesta sekö liikunnan ilon säilyttämisestä. En halua treeneistä pakkopullaa vaan säilyttää sen ilon kipinän ja nähdä mihin musta on tosipaikan tullen.

 Vuorokauden kuluttua olen ehkä askeleen lähempänä tuota suurta unelmaa. Aamupäivällä treffaan Meilahden viisaita ja katsotaan mikä on heidän kantansa ja haluavatko varalta tätä hyvin toiminutta moottoriani testailla rasituksessa ennen varsinaista lupaa kisoista. Peukut pystyyn!

 

 

 

Uuden vuoden lupaus

Tänä vuonna lupaan olla armollisempi itselleni.

1. Tammikuussa ei tarvitse aloittaa hurjaa dieettiä. Valkoisen sokerin, kovan rasvan sekä suolan ja lisäaineiden käytön voin minimoida. Ketsupista en luovu, mutta iltaisin syön kunnolla enkä puputa leipää ja karkkia.

2. Helmikuussa teen uuden sponsorimainoksen ja huolehdin, että painaja laittaa siihen oikean puhelinnumeron. Keskustelen Meilahden keikalla Argentiinan matkan haasteista ja mahdollisuuksista.

3. Maaliskuussa aktivoidun sponsorien hankinnassa. Ja taidanpa tehdä muutaman pääsiäiskortin myyntiin. 100 korttia ei kuitenkaan tarvitse tehdä eikä myydä.

4. Huhtikuussa aloitan työmatkapyöräilyn (lumitilanteen salliessa). Ajan rauhallisesti ja vältän kolarointia muiden pyöräilijöiden kanssa. Aloitan myös ulkotreenit juoksun, kuulantyönnön ja pallonheiton osalta.

5. Toukokuussa mahdun entistä paremmin vaatteisiini, en ota kuitenkaan paineita suurista senttien menetyksistä.

6. Kesäkuussa huolehdin omasta jaksamisestani enkä sovi jokaiselle kesän viikonlopulle ohjelmaa.

7. Heinäkuussa "häämatkalla" (matkustan häihin enkkuihin, en mene naimisiin, enkä siis ole omalla kuherruskuukaudellani) otan rauhallisesti shoppailun. Matkalaukut jäävät alle painorajojen, mutta halpoja treenivaatteita voin muutamat hankkia. En myöskään syö itseäni kipeäksi Brittiruokavaliolla viikossa.

8. Elokuussa matkustan Argentiinaan MM-kisoihin. Mikäli lääkäri tai jokin minusta riippumaton syy matkan peruu, en masennu vaan suuntaan katseen eteenpäin ja kohti vuoden 2016 EM-kisoja Vantaalla.

9. En vaivu kisojen jälkeiseen tyhjyyteen vaan nautin saavutuksista, olkoot se sitten vaikka pelkkä osallistuminen.

10. Lokakuussa huolehdin, että Kalenterini ei täyty liikaa loppusyksyksi.

11. Marraskuussa en tee 200 joulukorttia myyntiin.

12. Joulukuussa nautin rauhasta, enkä hössötä. En myöskään tee 12 tunnin työpäiviä.

Näiden kuukausittaisten haaveiden ja haasteiden lisäksi liikun, syön perusarjessa terveellisesti ja lepään tarpeeksi. Opettelen arvostamaan omaa tekemistäni enemmän. Aina ei tarvitse treenata henkihieverissä, vaan tyytyväinen voi olla joskus kevyempäänkin treeniin. Pyrin säilyttämään liikunnan ilon, enkä ota turhia paineita tuloksista. Nautin joka hetkestä ja yritän olla murehtimatta tulevia.

Jospa näin kirjoitettuna nämä asiat toteutuisivat vuoden 2015 arjessa.

Terveyttä alkaneelle vuodelle 2015!

11. Marraskuussa