HIIT 2.0 - "Kuolema tulee"-tunti

Tänään tein jotain uskomatonta. Rainerini rohkaisemana uskaltauduin kokeilemaan HIIT 2.0 tuntia. Kyllä se Raineri on vaan hyvä yllyttämään hullua, kun eilen juostiin rappuja ja matolla käveltiin ylämäkeen niin, ettei kotiin meinannut jaksaa kävellä ja silti tänään uskaltauduin tuonne hulluuden huipentuma-tunnille. Täytyypä muuten alkaa töissä ravaamaan rappuja samaan malliin ja hyppimään tasajalkaa, niin johan on muhkeat pohkeet ja pakarat kesäksi.

 

Sopivasti kun oli puoli tuntia aikaa ennen tuntia lämmittelin vähän (jotta tämä varaosa taas ymmärtäsi ruveta hommiin) ja tein muutaman liikkeen yläkropan räjähtävää voimaa. Varmaan jotenkin väärin teen "Cybex":llä vartalon kiertoa kun salin melonikainalot minulle naureskelivat (tai saatoin myös olla vainoharhainen.) Luulisi ettei tulisi mieleenkään vittuilla minulle, kun tietää mitä olen kokenut erään ystäväni sanoja lainatakseni. 

 

Sitten Hiittiin. Jonossa ollessani kuulin Rainerin kehuvan uuden ohjelman olevan entistä rankempi ja melkein jo luikin häntä koipien välissä kohti pukuhuonetta. Keräsin kuitenkin itseni ja päätin mennä testamaan tuota kehuttua tuntia. Löysin onneksi paikan takanurkasta kaikkien huippu-urheilijatovereiden katseilta piilosta. (Tiedän että ihmiset vaan katselevat tunneilla muita ja sitä kuinka muuta eivät osaa.)

 

Välineet valmiina, minä en.

 

 

Puolituntisen alkaessa mieleen hiipi tuttu ajatus: "miksi olen täällä hullulla tunnilla kiduttamassa itseäni." Ensin lämmittelyt, joiden jälkeen syke oli jo mukavasti nousussa. Itse tunti eteni kahden liikeen tapatoissa, 20 sekuntia liike, 10 sekuntia lepo (joka kului kyllä liikkeen vaihtoon) ja 20 sekuntia toinen liike ja taas 10 sekunnin vaihto. Näitä sarjoja putkeen 4 ja sitten hieman pidempi )ehkä minuutti tai kaksi) lepo. En nyt luettele liikkeitä koska niiden nimet on minulle niin hepreaa, etten nimiä edes muista, mutta tehokasta oli kyllä. Ihmeen hyvin selvisin ja vain vähän jouduin lintsailemaan. Ja mikä parasta en kuollut enkä edes pyörtynyt tunnille. Viimeisessä liikkeessä lattialla ja siitä vauhdilla ylös. No siinä olin onneton, mutta yritin. Mutta ylpeä olen itsestäni että menin. Ja takuulla menen uudestaan. Ja jos minä sieltä selvisin niin selviät sinäkin.

 

Tehokkaan treenin jälkeen kävin vielä venyttelemässä powerplatella ja sitten pukuhuoneeseen. Mitä ihmettä? Kaappini ei auennut tutulla koodilla. Ehkä muistin kaapin sijainnin vähän väärin ja kokeilin toista kaappia taaskaan ei auennut. Kokeilin uudestaan molemmat. Mietin. Kyllä minä tähän riviin  vaatteeni laitoin. No ei auttanut kun vastaaanotosta pyytää työntekijää kaappia avaamaan. Ystävällisesti avasikin, mutta ei ollut minun vaatteeni siellä. Avasi toisenkin epäilelyksen alaisen kaapin. Ei ollut sielläkään minun kamoja. Sitten huomasin rivissä vielä yhden kaapin ja kokeilin koodiani siihen... ja siellähän ne kamani oli. Kiitos ja anteeksi.

 

 

Ehkä alan taas kiinnittää huomiota myös kaapin numeroon pelkän rivisijainnin sijaan.

 

 

Huomenna olisi taas tiedossa FressiFriday. Tällä kertaa se tietää treeniseuraa sekä upean Rainerini ravitsemusluentoa. Näin Joulun alla houkutuksien kulta-aikana se tulee tarpeeseen.



 

Ps. Jos et ole vielä lähettänyt omia tai firmasi Joulukortteja, tee jotain uutta ja käytä Joulukorttirahasi minuun, ja ryhdy sponsorikseni jotta ensi kesän MM-kisat Argentiinassa eivät jää haaveeksi. Joulukorttiasi ei muista kukaan vuoden kuluttua, mutta MM-kisat Argentiinassa tulevat olemaan unohtumattomat.

Treenisävellys (v=h)

Tässä  reilun vuodenpäivät liikkuneena ei vielä kaikki ole ihan hallussa ja vaikka Rainerini on useita eri harjoitusohjelmia minulle tehnyt joita seuraamalla yleensä saan treenit kunnialla loppuun, pitää välillä vähän säveltää. Tänään se tuntui kyllä enemmän sähellykseltä.

Eilen saavuin junalla Mikkeliin Sykkeen syyskokoukseen ja pikkujouluun. Etukäteen olin selvittänyt, että kohteessa on kuntosali asiakkaiden käytössä ja varannut treenikamppeet mukaan. Aamupalan ja hämmästyttävän kierrätystaidenäyttelyn jälkeen suuntasin kohti kuntosali joka sijaitsi eri rakennuksessa.

Mikäli vierailet Kyyhkylänkartonossa, käy hämmästelemässä navettagalleriaa. Vau!

Ensimmäinen haaste oli löytää kuntosali. Ystävälliset kuntoutujamummot (mummo sana on minulle aina positiivinen ilmaus, en ole ikärasisti) ohjasivat minut kuntosalille, joka osoittautui pienemmäksi kun olin olettanut tietäen kyseessä olevan kuntoutuskeskuksen. Ensi silmäys osoitti, että suurin osa laitteita oli tuttuja Meilahden kuntosalilta, paineilmalla toimivia laitteita. Tutulta näytti myös juoksumatto ja smith.

Lämmittelyt matolla sujui hyvin. Sitten päätin siirtyä Smithiin tekemään räjähtäviä kyykkyjä. Ensimmäisen huomio Smithin erossa oli, että itse tanko ei painanutkaan mitään. No, levyjä lisäämällä sai sentään vastetta, sekin tuttua. Mutta se pehmuste, sitä ei ollut missään! Pyyhkeellä yritin hartiota ja niskaa suojata, mutta turhaan. Kahden sarjan jälkeen luovutin, koska tanko paino niin ikävästi hartioita.

Askelkyykyt onnistui mukavasti levypainot käsissä ja löytyi tuttu selkälihaslaite jolla sain tehtyä hyvät sarjat. Rintalihaslaite olikin sitten niin hämmentävä, että päätin tehdä tangolla penkkipunnerruksia. Pelkkä tanko osoittautui liian köykäiseksi ja päätin lisätä painoja. Eipä mennytkään kuin strömsössä. Mikä levy ja mikä lukko tangon päähän. Lopulta löytyi kyllä oikea levy, mutta ei sopivaa lukkoa pitämään levyä paikoillaan ja päädyin käsipainoihin.

Miten voi olla näin vaikeaa löytää tankoon sopivat painot ja lukot?

Kahvakuula sentään löytyi ja sillä sain tehtyä vartalon kierrot. Sitten ojentajapunnerrukset joista selvisi jumppamatolla, joka sentään löytyi. Loppuun ajattelin tehdä vielä vetoja matolla... mutta muttaa. Aina kun palauttelin maton sivulla ja hyppäsin takaisin matolle, matto nyki epämiellyttävästi ja tuntui, että kaadun rähmälleni. Päädyin sitten hetkeksi hölkkäilemään tasaista vauhtia.

No hukkaan ei tämäkään treenisähellys SunntoAmbitista päätelleen mennyt. Täytynee kuitenkin joululomaa ajatellen jo selvittää laajemmin ilman oamn kehon painoa hyödyntäen tehtävä treeniohjelma, jotta Brittien salilla pärjään. Osaan jo kuvitella, että tämän päiväinen hämmentävä salikokemus on vain murto-osa siitä miltä minusta tuntuu Englannissa kahden viikon lomalla.
Ja Onpas muuten kiva mennä taas omalle salille ensi kerran, kun huomaa, ettei ihan hukassa olekkaan, ainakaan siellä.

Ja sitten syyskokoustamaan ja pikkujouluihin, ja siellä kaikilla on niin mukavaa, oi jospa oisit sinäkin nyt mukana..