Sukulointi treeni - combinaatio ;)

Kuinka helppoa olisikaan vapaiden koittaessa ajatella pitää vapaata treeneistä? Vai olisiko? Vai onko se vaan haastavaa löytää treenipaikkaa matkakohteesta? Treenikamatkin vievät tilaa matkalaukusta ja mitä jos kohteessa kohteessa mainostetulta salilta löytyykin aivan erilainen varustelu kuin on tottunut. Vielä pari vuotta sitten olisin itsekin kokenut tilanteen haastavaksi tai jopa mahdottomaksi. Mutta nyt, kun liikunnasta on tullut iso osa elämääni jo parin päivän liikkumattomuus tuntuu niin yöunissa kuin muuallakin kehossa. Kesällä liikuntaa on helpompi ujuttaa lomasuunnitelmiin pakkaamalla juoksukamat, mutta talvella, (etenkin näillä pakkasilla) tulee kurkattua myös reissukohteen sisäliikunta tarjontaa.

Kovin paljoa en ole vielä vieraita saleja käynyt kurkkailemassa, mutta nyt siihen tarjoutui mahdollisuus parin päivän sukuloimisreissulla Kankaanpäähän. Ensin myönnän häpeissäni, että edellisestä sukuloimisreissusta olikin kulunut reilut viisi vuotta, jolloin olin serkkuni lakkiaisissa jo erittäin huonovointisena ja siirtosydäntä odotellessa. Mutta vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja lähdin reissuun. Päivämäärien varmistuttua tutkailinkin Kankaanpään salitarjontaa, ja silmäni osui mukavan oloiseen kuntokeskukseen, Kuntokeskus Combiin.  torin kupeessa. Reippaasti laitoin kyselyä mahdollisuudesta hyödyntää salia omaan treenini ja sain ystävällisen vastauksen nopeasti.

Koska matkani päätarkoitus oli viettää aikaa Teräsmummon kanssa torstaina pernasopan voimalla lähdin katsastamaan Combin tarjontaa. Mukaani sain houkuteltua sukulaisen joka olikin jo asiakkaana Combissa. Tullessa vastaanotto oli ystävällinen ja avulias ja olisi opastanut enemmänkin, mutta olin tosiaan saanut tuon "oman oppaan" järjestettyä itselleni. Koska treeni ajoittui alkuiltaan (ja alkuvuoteen) oli porukkaa aika paljon liikkeellä.  Lämmittelyyn oli tarjolla kuntopyöriä, soutulaite ja pari juoksumatto. Ja vaikka porukkaa olikin "oppaan" mukaan tavallista enemmän hyvin sai lämmittelyt hoidettua ilman odottelua. Päädyin tekemään yläkropan tehotreenin sisältäen "supermiestä käsipainoilla", etuheilautusta sekä pushpressiä. Oikean kokoiset kahvakuulat ja käsipainot löytyi helposti. Laitteiden (joita oli mielestäni muutoin paljon) käytön jätin viisaammille (vaikka toki suurin osa tutuilta näyttikin), ettei aikani kuluisi minulle vieraampien laitteiden tutkimiseen. Apuakin olisi laitteisiin varmasti saanut, mikäli olisi kysynyt. "Oppaani veti hieman rauhallisemman koko kropan treenin ja itse sitten loppuajan hieman rauhallisemmin tein vatsoja, hartioita yms. pientä ja löysinpä muutaman rullankin joilla sai taas kiduttavasti availla solukalvoja.

Combin "pyyhelainaamo". Hieno idea!

Erityisesti ehkä aluksi hämmästytti mutta myös ilahdutti, kuinka kanssatreenaaja opasti ystävällisesti "opastani" maastavedon liikeradassa ja ilmapiiri oli muutenkin kaverillinen. Pääkaupunkiseudun ison salin kasvatille nuo tervehdykset oli hämmentävää, mutta myöskin ihan mukavaa. Tai ehkä se on pienen kaupungin juttu, kun kaikki tavallaan tuntevat toisensa.

Perjantaiaamuna oli tilaa.

Perjantaina ajoitin treenini aamupäivään ja ilokseni huomasin salin olevan lähes tyhjä.  Ilo tuo tyhjyys oli kuitenkin siinä mielessä, että halusin hyödyntää juoksumattoa muutenkin kuin lämmittelyyn ja tehdä 400 metrin vetoja reippaalla hölkällä liikkeiden välissä. Pitäydyin kuitenkin taas kahvakuulissa sekä oman kehon painoilla tehtävissä harjoituksissa. Varmasti jos vielä Combiin poikkean katselen myös kuntosalin laitteita tarkemmin, mutta olen itse niin tykästynyt vapaisiin painoihin sekä kahvakuuliin, että tällä kertaa en enempää tarvinnut. Ehkä juuri siksi, jäinkin kaipaamaan hieman isompaa kahvakuulaa, kuin isoin löytämäni oli 20kg. Hieman kaipasin myös lukollisia pukukaappeja, joita Combilla on käytössä kuukausivuokralla kanta-asiakkaille. onneksi kuitenkin sain tästäkin tiedon etukäteen niin osasin varautua jättämällä arvotavarat pois matkasta.

Torstaina ryhmäliikunnassa olisi ollut tarjolla Crosstraining, joka hieman houkutti, mutta en uskaltautunut mukaan tällä kertaa.

Plussaa annan  tyhjäksi jätetylle tilalle, jossa mahtui useampikin treenaamaan vapailla painoilla. Ja vaikka torstaina olikin hieman enemmän porukkaa liikkeellä salilla vallitsi rauhallinen tunnelma. Itse kun en henkilökohtaisesti tykkää niistä "synnytysäänistä" jotka kuuluvat kuulokkeiden läpi.

Kanta-asiakkaille aukioloajat ovat laajat, joten sitä ei voi käyttää tekosyynä treenamattomuudelle.  Hieman kurkkailin myös aikataulusta myös Combin ryhmäliikuntatarjontaa, joka oli yllättävän laaja niinkin pienelle paikkakunnalle. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen siistit tilat ja ystävällinen vastaanotto sekä henkilökunnan mielenkiinto tällaisen pienen elinsiirtourheilijan näkökulmasta. Niin usein kun me tietyt urheilijaryhmät jäädään niin vähälle huomiolle, vaikka kovasti töitä tehdäänkin. Tänä vuonna jo Special Olympics sai onneksi hieman huomiota valtamediassa median huomioidessa huomattavasti näkyvämmin muita urheiluryhmiä, ehkä me elinsiirtourheilijatkin täältä vielä kovalla työllä noustaan kansan tietoisuuteen. Noustaan tai ei, liikunta jatkuu.

Yhteistykumppanini Medipiste Oy maahantuo melko päheitä kenkiä. Meinas kenkäintoilijan mopo keulia.

Vaikka treenaminen sujui mutkattomasti vielä kiitollisempi, olen ajasta jonka sain viettää sukulaisten seurassa. Aivan liian pitkä aika kun viimeksi saanut aikaiseksi tällaisen reissun. Lupaan parantaa tapani ja nähdä näitä ihmisiä ja muistella vanhoja hyviä muistoja. Liian paljon surua osunut monen meistä matkalle. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta eteenpäin voi aina katsoa.

Nyt on teräsmummolle pullaa.. Jos tulee porilaisia...

Eihän se nyt sovi että vieraita mummoja vaan hyysää päivät pitkät, omaa se on hyysättävä niin kauan kun mahdollisuus.

Uusi vuosi ja uudet kujeet (ja vähän vanhatkin)

   

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Ensiksi täytyy myöntää, että viime vuonna tehty uuden vuoden lupaus ei toiminut Joulukuussa. Töitä ja kiirettä riitti väsymykseen asti ja oma joulunajasta nauttiminen jäi. Viikon joululoma meni palautuessa stressistä ja väsymyksestä.

Nyt on kuitenkin uusi vuosi ja tänä vuonna en lupaa mitään. Tai no vähän lupaan, lupaan jatkaa samaan malliin mikäli tämän vuoden pelikortit ovat antoisat. Ja toki minulla on myös muutama uusi tavoite, mutta niiden suhteen en mitään lupaile vaan etenen fiiliksellä. Yhden tavoitteen voin toki jo paljastaa. Heinäkuussa osallistun Sydän- ja keuhkosiirrokkaiden Em-kisoihin, jotka järjestetään Vantaalla. Kisojen kotisivuja pääset jo kurkkaamaan täältä. Vapaaehtoishaku tapahtumaan on auki, ja linkin kautta pääset myös ilmoittautumaan mukaan vapaaehtoiseksi. Toisen tavoitteeni lupaan paljastaa  reilun parin viikon päästä, kun olen saanut siunauksen asialle Meilahdesta.

Tässä vihjettä toiseen tavoitteeseen...

Jotain uutta ja ihmeellistä olen jo ehtinyt kokeilemaankin tänä vuonna. Olen käynyt elämäni ensimmäisellä juoksulenkillä lumessa. Sitä varten täytyi toki ostaa asiaankuuluvat kengät, ja no, samalla tarttui mukaan parit muut, koska eihän se talvi kauan täällä Etelä-Suomessa kestä.

Yllätyksekseni en paleltunut, liukastunut ja henkikin kulki melko kevyesti kahdeksassa pakkasasteessa. Ihan ilmaiset nuo kengät ei ollut ja koska olen pihi, niin pakkohan  niitä on nyt käyttää, ettei tule kalliiksi kilometrit. Ihan kymppiä ei vielä noin ensimmäisellä yrittämällä kyennyt, mutta vitonen on hyvä alku. Ihan niin reipas en kuitenkaan ole, että yli 15 asteen pakkasessa vielä lähtisin juoksentelemaan, mutta kuhan hieman lauhtuu niin taas mennään. 

i

Vielä hymyilyttää

Toinen uusi juttu, jota olen jo päässyt kokeilemaan on uusi ryhmäliikunta on nimeltään Warrior X. Kyseistä tuntia mainostettiin seuraavasti: "Warrior-X tunti on tehokas ja intensiivinen treeni. Tunnilla harjoitellaan kuuden minuutin jaksoissa ylä-, ala- ja keskivartalon lihaksia vuorotellen. Liikkeet ovat teknisesti helppoja, mutta erittäin tehokkaita ja välissä sykettä nostetaan vauhdikkaalla yllätysliikkeellä! Tällä tunnilla haastat varmasti itsesi. Tunti ei sisällä askelkuvioita.". Lupaavaa, vai mitä?  Hieman pelotti kun mietin on tämä taas näitä "kuolema tulee"-sarakkeeseen luokiteltavia tunteja. Hieman pelkoani häivensi, että sain mukaani työkaverini seikkailijan vaarojen maratonilta, jolla elvytystaidot kuulemma hallussa.

Alkulämmittelyissä tuli lämmin, niin kuin pitääkin, mutta vielä ei kuoleman rajaa lähennelty. Lämmittelyn jälkeen päästiin itse asiaan. Tunnilla tehtiin liikkeitä 45 sekunnin sarjoissa, 15 sekunninpalautuksella. Ajatuksena on väsyttää tietyt lihakset loppuun asti tehden ensin 2 eri liikettä vuorotelle ns. levypainopuolella (apuvälineenä levypainot). Yhteensä siis kuusi sarjaa. Tämän jälkeen seurasi yllätysliike, joka on kuulemma ohjaajan oman mielen mukaan valittavissa. Yllätysliike oli sykettä nostava kuten burbee tai jänishyppy (joka oli myöskin uusi tuttavuus). Tämän jälkeen vaihdettiin toiselle puolen salia ja sama meno jatkui kahvakuulan avulla eri liikkeillä. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi vatsalihakset. Toinen kokonaisuus oli jaloille ja viimeiset 12 minuuttia pääsi käsittelyyn yläkroppa. Erityiskiitos ohjaajille, jotka kävivät antamassa tekniikkavinkkejä sekä kannustamassa osallistujia ympäri salia. Loppuun hieman tasoiteltiin sykettä kävelemällä ja sitten läpyt muille kanssakärsijöille. Tällä loppuläpyllä oli siis tarkoitus ilmeisesti luoda yhteisöllisyyttä, mutta tällaiselle suomalaiselle erakolle se tuntui hieman vaivaannuttavalta, ja minusta tuntui etten ollut ainut. Ehkäpä sekin tuntuu luontevammalta, mikäli edes osa porukasta on mukana taistelemassa ja tulee tällä tavoin hieman "tutuksi".

No elossa selvisin kuten myös Seikkailija, ja taisipa tästä tulla uusi suosikki, kun aikaisempi "kuolema"-tunti eli HIIT, on hieman huonosti tarjolla uudessa aikataulussa. Ja HIIT.iin verrattuna kiitosta saa, että vähemmän oli niitä sykettä nostavia liikkeitä (joita oli siis lähinnä tuo X- eli yllätysliike.) Hiki tuli ja tiesi taas jotain tehneensä. Illalla olin varma, että tänään sattuu joka paikkaan, mutta eipäs sattunutkaan, että kai sitä jotain on saanut aikaan viimeisen kahden vuoden aikana. Ja en malta olla mainitsematta, että kyseisen jumpan suunnittelussa ison työn oli tehnyt oma trainerini Jessica sekä avokkini traineri Tanja ja kokonaisuudessaan siis hienosti onnistunut työssään.

Kaikenkaikkiaan, mikäli haluat haastaa itsesi ja sinulla on mahdollisuus kokeilla WarriorX-tuntia, suosittelen lämmöllä. Ja ihan pakko oli kanssakärsijöiden mentyä käydä huikkaamassa ohjaajille, et sanokaa vaan jatkossa että: "jos kerran sydänsiirrokas tämän vetää niin vedätte tekin." Ja tuo vinkkinä myös teille "terveet" blogin lukijat. Taasen, jos olet vielä liikuntaurasi alussa muista tehdä oman jaksamisen mukaan. (Sekin on kyllä mahdollista tuolla tunnilla, koska tehdään aikaa vastaan mieluummun vähemmän toistoja kunnolla, kuin kovalla vauhdilla paljon toistoja.

Avokki piristi minua jouluna SportsDirectin lahjakortilla joka oli helppo sijoittaa. Kyllä näillä kelpaa taas taistella.

ps. Huomatkaa värimaailma

Terveisin mustiin pukeutuva nuori nainen jolla 8 marsua. (Meilahden sosiaalityöntekijän kuvaus minusta 6 vuotta sitten)