Lomalla mieli lepää ja keho liikkuu

Viime postauksessa oli Vau mitkä vapaat  ja nyt sitten olen taas lomalla. Helposti voisi kuvitella, etten muuta teekään, kuin lomailen, mutta kyllä minä ihan oikeasti olin välissä muutaman viikon töissäkin ja tietysti treenailin myös. Tämän viikon olenkin saanut keskittyä treenailuun ja syömiseen. Voiko parempaa yhtälöä lomalle ollakaan. Kotioloissa löytyy aina kaikenlaista pikkuhommaa, joten tämä yhtälö toteutuu parhaiten  olla poissa kotoa ja tutuista kuvioista. Itselle tarjoutui hyvä mahdollisuus tähän hyvinvointi lomien ja yhdistyksemme avulla. Loma oikeastaan alkoi jo viime viikonloppuna samaisissa merkeissä eri sijainnissa, kun osallistuin elinsiirron saaneiden valmennusleirille Pajulahdessa. Koossa oli huikea porukka ja päästiin juoksemaan myös viestin testijuoksut. yllätin taas itseni kun nappasin paikan Syke-tiimin 1. joukkueessa. Sain myös ohjausta kuulantyöntöön ja pääsin pelailemaan sählyä. Ja ennen kaikkea tapamaan kaikkia huippuja tyyppejä.

Huippuporukka valmennusleiriltä

Valmennusleirin jälkeen ehti yhdeksi yöksi kotiin, kunnes matka jatkui mainitsemalleni lomalle Yyterin Kylpylään. Jo tuloiltana ehti rannalle juoksemaan hienossa säässä. Askelkyykkyjäin tuli tehtyä kiva sarja kunnes näin ilkeän käärmeen, tai oikeastaan kunnes en enää nähnyt käärmettä ja olin varma, että se vaanii minua hiekan seassa valmiina iskemään viattoman treenailijan kimppuun. Sama kiva maisema helli myös seuraavan aamun lenkillä ennen aamupalaa. Toisena päivänä ehti myös salille tekemään jalkatreenin sekä kylpylään vesijumppaan. Ja aina treenien välissä pääsee syömään valmiiseen pöytään. Eikä unta tosiaan tarvitse houkutella illalla.

Huikein juttu tapahtui kuitenkin eilen. Tuloinfossa meille kerrottiin alueella sijaitsevasta harrastetallista Hevospankista. Minähän en ole mikään heppatyttö ja kokemukseni rajoittuu todella pelottavaan kokeiluun teini-ikäisenä, kun ystäväni yllytti, tai no painosti, kokeilemaan ja tuo valtava pelottava eläin päätti lähteä etenemänä kun itse vasta mahallani olin puolittain selässä. No, Hevospankista toivotettiin tervetulleeksi myös tällainen arkajalka ja kuvittelin tuohon tuntiin kuuluvan lähinnä n. 5 minuutin ponitalutuksen. Tallille jännittyneenä minut vastaanotti toinen tallin omistajista. Saappaat jalkaan ja kypärä päähän, mukava omistaja vitsaili ja yritti keventää kammoisen mieltä. Sitten lähettiinkin hakemaan polle tallista ja niin vaan lyötiin talutushihna arkajalan käteen ja kohta jo talutin hevosta. Sitten harjailtiin hevosta ja ihan jo uskalsin koskeakin tuohon ei enää niin pelottavaan eläimeen. Ennen kuin huomasinkaan istuin jo pollen selässä ja hetken totuttelun jälkeen en enää pelännytkään sitä niin huiman korkealta tuntuvaa liikkuvaa istumapaikkaa. Ja tunnin lopulla jo ihan itsekseen rauhallisesti ratsastelin tuolla sydäntenmurskaajalla kehää sekä pieniä lännenratsastukseen kuuluvia tehtäviä. Ihan mahtavaa opastusta ja yksityisohjausta sain tallin isännältä. Ja nyt jo siten soitin ja sovin huomisellekin tunnin ja sain myös muutaman muun hevospelkääjän kannustettua mukaan. Ja hei, mä en oo kiivennyt väärin hevosen selkään vaan kyseessä on loppuhalit Taitsulle, joka teki musta taas astetta rohkaemman kunvoitin tämänkin pelkoni.

Tuon huikean kokemuksen lisäksi viime päiviin on sisältynyt lisää salitreeniä, sauvakävelyä huikeissa maisemissa, lisää vesijumppaa ja kylpylässä vesisuihkulla penikoiden hieromista, hyvää ruokaa ja tietysti uusia ja vanhoja Syke-ystäviä. Ja hei, käytiin tänään myös kiertoajelulla teollisuusalueella... No joo, näin myös majakan ja "tuuliviirejä".

Vielä pari yötä ja sitten kotiin. Tällä viikolla jouduin reissun takia passaamaan Treenipäiväjengin yhteistreenit, mutta onneksi sunnuntaina on jotain aivan huikeata sillä porukalla tiedossa ja pääsen taas voittamaan itseni. Ja näin hienon loman jälkeen on taas ihan kiva palata siihen normaaliin arkeen, jota ei aina osaa edes arvostaa. Vaikka näitä huippukokemuksiakin kuten tässä tapauksessa hevostelua on hauska kokeilla, parasta extremeä on kuitenkin olla terve ja elää ihan tavallista elämää. On oikeesti hienoa, että jaksaa työelämää ja onhan mulla ihan kaikista paras duuniporukka. Ja töitten jälkeen jaksaa vielä treenatakin. On mulla vaan hieno sydän.

Tässä vielä maisemia eiliseltä sauvakävelylenkiltä. Kyllä näillä muistoilla taas jaksaa painaa.

Ps. Täällä kuntosalilla loppu painot jalkaprässistä kesken. Laitteessa taisi olla joku vika...

Vau mitkä vapaat!

Vietin juuri viime kesäloman rippeet ja mitenkäs ne voisi paremmin viettää kuin teräsmummoa hyysäten ja tietysti treenaten. Parasta vapaissa tosiaan on kun jaksaa treenit ihan eri levelillä kuin hektisessä arjessa. Tällä kertaa treenit tarjosi Kankaanpäässä Kuntokeskus Palatsi. Esimakua palatsiin hain jo pääsiäisenä elämäni ensimmäisessä virtuaalispinningissä, joka oli positiivinen yllätys. Torstaina tapasin toisen Palatsin yrittäjistä. Vastaanotto oli ihana ja aidon lämmin. Palatsin sijaintihan on hieman yllättävä, Hotelli Kantrin tiloissa, joissa noin 25 vuotta sitten juhlin enoni häitä. Tässä tapauksessa ulkokuori kyllä hämää kovasti ja Palatsi itsessään on jotain aivan muuta, kuin 90-luvulla parhaat päivänsä nähnyt hotelli.

Pukuhuone oli oikein viihtyisäksi kunnostettu, ja tällä kertaa ei oikeastaan ei haitannut, ettei löydy lukollisia pukukaappeja. Tärkeimmän omaisuuden toki otin salin puolelle, mutta salin kotoisa fiilis oli jotenkin niin luotettava, ettei tuntunut ollenkaan hölmöltä jättää muita kamoja odottelemaan naulakkoon. Ja tosiaan, vaikka itse hotelli alkaa olla jo vähän nukkavieru, sali ja pukuhuone on aivan eri maailmaa ja sopivasti nimeen viittaavan glamour.

Seuraava positiivinen yllätys salilla oli musiikki. Vaikka kalliita laitteita ei löytynyt oman maun mukainen musiikki pauhasi niin, että omat kuulokkeet jäivät työttömiksi. Muutama kanssatreenaja oli oikein ystävällisiä ja aina jotenkin näillä pienillä paikoilla lämmittää mieltä tuo toisten treenaajien huomioiminen ja tervehtiminen. Yläkroppaan löytyi hyvin kahvakuulat ja käsipainot. Ja olisihan noita laitteitakin löytynyt, mutta niiden testailu jäi nyt toiseen kertaan.

Koska säät hellivät ja torstai on yleisurheilutreenipäivä poikkesin vielä alkuillasta paikallisella urheilukentällä. Espoon Tapioiden torstaitreenit kun jäi nyt tämän miniloman takia käymättä. Tarkoituksena oli vetää 200 metrin intrevalleja, mutta tiistain 400 metriset maratonkoulusta taisi vielä painaa päälle ja itseäni kuunnellen muutin suunnitelmaa . Vaikka sää oli mitä parhain, ihan yksin sain koordeilla. Sain myös lemppari askelkyykky sarjat (jätetään se oikea imartelevampi nimi tässä yhteydessä pois jolla ystäväni Super-Marjo sen minulle opetti). Loppuun vielä Helanderin Tuijan opettamia hyppyjä ja jotain taisi taas oikein mennä kun tuntunut kyllä takalistossa.

Palatsin raikas ja viihtyisä sali. Ihana tuo limenvihreä sävy, Sopii myös mun yhteen kesän projektiin. ;) Arvontaa aiheeseen liittyen tiedossa Facessa lähiaikoina.

Laatuaikaa "Virtuaalimikon" kanssa. hyvin mahtui polkemaan.

Perjantaina ehdin vielä uudelleen Palatsille ja meninkin virtuulispinningiin, jonka testasin jo pääsiäispyhinä. Saman herran kanssa pyöräilin hieman eri maisemissa. ja täytyy sanoa, että ehkä tosiaan tarvitsee jonkun kaverin, jonka kanssa menee yhdessä, kun vähän meinasin luovuttaa, mutta urheasti poljin kuitenkin loppuun. Kiitosta saa virtuaalispinning helppoudestaan. Jopa tällainen tekniikan ihmelapsi selvisi laitteistoista. Ja toisaalta myös aikatauluttomuudesta, kun ei tarvitse suunnitella niin kovasti aikataulua vaan lähes aina voi itsekseen mennä. Tästä saattaisi kyllä tulla hyvä tapa, jos omalta salilta mahdollisuus löytyisi. Tämän jälkeen ehti vielä tehdä hyvät nopeat Hiitit salin puolella ja taas soi hyvät musat ja puhelimella sai keskittyä käyttämään HIIT-Timeria, joka on muuten ainakin itselle hyvin toimiva ohjelma.

Kevättrikoot.. tai käytän mä näitä talvellakin.

Ihanan ja pirteän Palatsin lisäksi parhautta vapaissa on kuitenkin aikatauluttomuus. Ihan eri tavalla pystyy keskittymään treeneihin. Ja näissä vapaissa tietysti myös Teräsmummo. Kyllä tällainen kovanaamakin meinasi herkistyä Teräsmummon vilauttaessa nuoruuden rakkauskirjeitään jo edesmenneen Teräsvaarin kanssa. Ja mieltä lämmitti myös nähdä Teräsmummon elämän rullaavan olosuhteisiin nähden mukavasti. Kissan seuraileminen on parempi harrastus, kuin postinkantajan odotus. Vaikka onhan se vähän outoa, kun kisulle ei lämmin makaronilaatikko kelvannut. ;)

Perjantaina juhlistettiin Teräsmummon kanssa vielä Älä Laihduta- Päivää. Ja tietysti myös Äitienpäivää hieman ennakkoon. Kovasti teräsmummo kauhisteli isoa kakkupalaa, mutta hyvin jaksettiin koko palat syödä. Koska urheilijathan ei diettaa. ;)

Ja hei, Hyvää Äitienpäivää myös mun omalle Enkelille pilven päälle. <3 Täällä vielä kestää.

Tulevalla viikolla on taas kaikkea mahtavaa tiedossa. Tiistaina on Treenipäiväjengin ensimmäiset yhteistreenit, keskiviikkona ja viikonloppuna pääsen yhdistyshommiin ja tietysti yleisurheilua, euroviisut ja työmatkapyöräilyä kivemmissa keleissä. Treeneiltään kuitenkin vähän kevyempi viikko nyt tiedossa.

Kesää kohti

Edellisen postauksen jälkeen on taas tapahtunut mahtavia juttuja. Peikot selätetty taas hetkeksi ja viikon levosta sepelvaltimoiden varjoaine-tutkimuksen jälkeinen pakkolepokin suoritettu kunnialla. Ja mikä parasta Sydän sepelvaltimoineen näytti hyvältä. Kesän Em-kisojen ilmoittautuminen täytetty ja tulipa sinne ruksittua aikamoisia juoksuja, vaikka ajatuskin kyseisistä matkoista kauhistuttaa, mutta siinäpä on taas itselle voitettavaa.

Pienet väli.. tai no alkukuolemat Vappupäivän aurinkoisissa treeneissä.

Treenit ovat päässet ihan uudelle tasolle, kun olemme saaneet Espoon Tapioidenkautta oman elinsiirtourheilijoiden valmennusryhmän, joka kokoontuu kahdesti viikossa. Toiveena on saada juoksu- sekä kuulantyöntötekniikkaa parannettua ja ehkä se polvikin rupeaa pikkuhiljaa nousemaan.

Reilu viikko sitten alkoi myös työmatkapyöräily, joka onkin käynyt ihan hyvästä treenistä kun olen niin järkipyöräilijä. Ja näin talven tauon jälkeen niin tuntuu kyllä ihan tehokkaalta, etenkin kun Tapiolan metrotyömaa antaa taas uusia mahdollisuuksia eksyä ja saada lisäkilometrejä vahingossa mittariin.

Sateinen Cooper Eltsussa. Voittajafiilis!

Ehkä paras juttu kuitenkin oli päästä mukaan Treenipäiväjengiin. Sen myötä pääsin tekemään tiistaina lihaskuntotestit sekä elämäni ensimmäisen cooperin testín ja positiivisesti yllätti molempien tulokset. Kesä treenataan siis myös Treenipäivä jengissä ja syksyllä katsellaan yhdessä Narinkkatorilla edistystä Treenipäivässä. Hauskaa, kuinka itsekin yllätyin hyvistä tuloksista huomioiden nämä mun vähän paskemmat pelikortit, vaikka onhan tässä 2,5 vuotta tehty paljon töitä tämän edistyksen eteen. Innolla odotan tulevia Treenipäiväjengin yhteisiä treenejä. Ja tietysti näkeväni paljon kavereita mukana treenipäivässä rikkomassa omia rajojaan.

Hieman joudun nyt myös priorisoimaan omia tavoitteita ajatellen syksyn puolimaratonia, koska en ole ohjelman mukaisesti päässyt peruskestävyyttä harjoittelemaan vaan keskittynyt enemmän tuleviin EM-kisoihin. Eli ne hoidetaan nyt ensin ja katsotaan sitten heinäkuussa miten jatketaan. En täysin unohtaa tuottakaan haavetta, mutta aikataulua saattaa joutua näillä pelikorteilla ja aikatauluilla venyttämään. Ja voihan syksyllä vetäistä vaikka kympin jos ei puolimaraton vielä mene. Tarvisisi tosiaan muutaman lisäpäivän viikkoon, jotta ehtisi palautua ja tehdä kaikki haluamansa treenit.

Kaikin puolin hieno fiilis taas treeneistä ja tulevasta kesästä. Oothan pistänyt jo meidän kisat kalenteriin? Kyllä minä mieleni pahoitan jos ette Vantaalle tule kisoja seuraamaan 11.-16.7.2016.
Ja vaikka kisat ovatkin lähellä, muutamaa sponsoriakin vielä kaipaisin kisaviikon kulujen kattamiseen. ;)

Ps. Note to myself: Jos unohtaa salikortin mukaan ja Aspa ehdottaa spinningtuntia, muista kysyä mikä tunti kyseessä. Vuoristospinnin Cooperin jälkeen ei ollut järkireissu. No, haastoinpa itseni taas.