Mitä? Onko jotain sääntöjäkin? |
Sählyn jälkeen päästiin kokeilemaan sulkapalloa. Sekin onnistui, kunnes selvisi miten pidetään mailaa oikeaoppisesti, missä kulmassa sulkapalloon lyödään ja kuinka aloituslyönnissä pallo pudotetaan ja siihen pitäsi sitten oikeassa kulmassa osua, jotta syöttö onnistuisi. No, siitä ei tullut myöskään mun laji vaikka sellainen huvikseen mätkiminen ilman tekniikkaa mukavaa olikin. Ja seuraavana aamuna löytyi kädestä ihan uusia lihaksia.
Hieman aiemmin karkasin sulkikseta, jotta kerkesin Helanderin Tuijan yleisurheilutreeniin. Porukka oli iso ja keskityimmekin lähinnä koordinaatioharjoitteisiin sekä kuntopallon kanssa treenailuun. Tehokasta tuokin. Sen tiesi viimeistään seuraavana aamuna lonkissa kun kääpiö oli harpponut muille sopivan pituisten aitojen yli.
Alkuillasta oli tarjolla vielä yhdet sählytreenit, suoraan ruokapöydästä. Vähän mietitytti tuleeko päivälliset paluupostina, mutta oli se vaan niin kivaa, että tuli sitten vielä ihan tosissaan pelattua melkein tunti. Voitte arvata, että tuosta kun pääsi saunaan ja iltapalalle, ei tarvinnut unta paljon houkutella.
Sunnuntaina päästiin vielä Helanderin oppiin juoksutekniikassa. Tehtiin koordeja, startteja ja telinelähtöjä. Pääsi piikkaritkin taas käyttöön ekan kerran sitten Argentiinan. Vaikeeta se juokseminen kyllä on, mutta vähän lohdutti Olympiaurheiljan kehut, että kehitystä on tullut. Ei ole siis ollut turhaa viime kesäinen kentällä hyppely. Loppuun pääsi vielä vähän kuulaa työntämään, ja se se vasta vaikeaa onkin. Siihen kun saisi täällä Etelässä vielä valmennusta, kun ei toi kaksi kertaa vuoteen nyt ihan riitä.
Kokonaisuudessaan mahtava viikonloppu. Ja innolla odotankin toukokuun valmennusleiriä, jolloin luvassa vähintäänkin yhtä hienoa meininkiä. Sitä ennen on kuitenkin ihan itekseen treenattava. Tai ei nyt ihan itekseen, olen nimittäin aloittanut Espoon Tapioiden Maratonkoulussa. Ja se lupaamani paljastus on, että tähtään ensi syksynä puolimaratonille. Suuria paineita en asiasta ota, onhan minulla melko monta muuttujaa enemmän matkassa kuin perusliikkujalla, mutta unelmia täytyy aina olla. Ja Meilahdestakin väläyttivät jo vihreää valoa, niin nyt vain peukut pystyyn, että jakaja on suotuisa mun pelikorttien suhteen.