Pala kakkua peikkojen kera

Ensi torstaina olisi tiedossa pala kakkua Hotel Hiltonissa. Tällä kertaa tuo kakunpala ei ole se maukkain, kun tiedossa on varjoainetutkimus.  Ja täytyy kyllä sanoa, että taas on ruvennut vähän jännittämään. Sitä luulisi, että näiden vuosien jälkeen pieni valtimon ronkinta olisi todellakin hyvin pieni viipale kakkua, mitä se tietysti käytännössä onkin, mutta ihmismieli on kummallinen ja luo outoja peikkoja mukaan sinne katetrisaatiolaboratorion pöydälle. Osa noista peikoista yrittää tunkea mukanani myös 4 kuukauden välein ultraääneen, vaikka kuinka koitan järjelläni niitä hätystellä.

Tilannepeikko on se veikein kaveri, jonka tapaan neljän kuukauden välein tahtomattani. Silloin tällöin tämä peikko on vaan pienenä hahmona olkapäällä muistuttamassa olemassa olostaan juurikin vain hetki ennen tarkastusta. Tilannepeikko osaa tosin yllättää ja ilmestyä välillä mieleen, kun olossa tuntee muutoksia, jotka ei välttämättä mitään vakavia olekaan, mutta tämä kaveri osaa noissa tilanteissa ilkikurisesti lällättää ja kasvaa vauhdilla koko mielen valtaavaksi hirviöksi. Erityisesti tilannepeikko nauttii, kun lääkäri ohimennen toteaa esimerkiksi seuraavanlaisia asioita. "Melko korkea tämä munuaisarvo." tai "Trikuspidaaliläpässä pientä vuotoa". Peikon onneksi saa yleensä hiljenemään, kysymyllä tarkennustalääkäriltä tai Marjikselta (meidän sydän-siirrokkaiden luottohoitaja). Ja peikon hiljentäminen kannattaa aina, koska enhän halua tätä peikkoa mukanani jatkuvasti raahata.

Kipupeikko onkin onneksi nykyään hieman harvinaiempi vieras. Se on kuitenkin lähdössä ensi torstaina mukaan Hiltonin keikalle, kun mukavasti tunkevat vaijerin valtimoon. Heti perään rauhoittelen kanssakulkijoita, että itse tutkimus ei kovin kivulias ole. Alkuun kipupeikko hieroo innostuneena käsiään puudutusneulojen lävistäessä ihon, mutta nopeasti tämän jälkeen hiljenee. Mikäli kovasti tuota peikko pelkää, on tarjolla myös lohdutuksena pieni känni ilman krapulaa, joka nopeasti vaimentaa kipupeikon tai kääntää aivot sille levelille, ettei kipupeikon ilajkoinnit juurikaan kiinnosta. Tuohon pikahumalaan aion ensi torstainakin turvautua, koska kaikkien etu on, että pysyn rauhallisena siinä tutkimuspöydällä enkä hätäpäissäni muksauta ketään.

Joissain tutkimuksissa on mukana myös Riskipeikko. Tämäkin peikko on lähdössä torstaina mukaan, mutta yleensä se istuu hiljaa oven takana odottamassa, eikä pääse juuri rällästämään. Niin toivottavasti tälläkin kertaa.

Eniten kuitenkin mielessä on se ensiksi mainittu, Tilannepeikko. Hyvin on taas mennyt, mitä nyt vatsa viime viikot vähän kiukutellut (Ehkä söin Pääsiäisenä liikaa suklaata). Mutta tosiaan, kunhan kuulen taas tohtorin sanat, että suonet on auki ja sydän toimii, istutan tilannepeikon maan kiertoradan satelliittiin matkustamaan seuravaaksi neljäksi kuukaudeksi, jolloin se on varmasti tunkemassa itseään pyörän korissa mukaani kontrollikäynnille.

Ai niin, ja viimeksihän kun olin mukavasti kyseistä tutkimusta jännittänyt, kävinkin päivän vain makoilemassa Hiltonissa, jotta voisivat todeta, että eivät ehdikään suoniani kuvata. Ja silloin ei peikot yleensä katoa, vaan ovat pienenä kaveriena kulkeneet odottamassa tätä uusintayritystä. Eli toivon, että tällä kertaa peikot sitten jäävät taas hetkeksi, jotta voin keskittyä nauttimaan arjesta ja elämän iloista. Ja kakuista.

Tällainen kakku "leivottiin" Pääsiäisenä. Kakku oli hyvää ja terveellistä... tai no terveellisempää kuin moni muu kakku.  ELi hieman kivempi pala kakku.

Resepti löytyy Sytävän Hyvän blogista.

Ps. Eilen suunnittelin tulevaisuutta ja tulostin jo kisa-ilmoittautumisen valmiiksi. Nyt rupes jännittämään. Kalenteriin kannattaa laittaa jo ainakin 15.7.2016. Silloin varmaan jotain muutakin teen kun hengailen kisoissa.