Tänään tein jotain uskomatonta. Rainerini rohkaisemana uskaltauduin kokeilemaan HIIT 2.0 tuntia. Kyllä se Raineri on vaan hyvä yllyttämään hullua, kun eilen juostiin rappuja ja matolla käveltiin ylämäkeen niin, ettei kotiin meinannut jaksaa kävellä ja silti tänään uskaltauduin tuonne hulluuden huipentuma-tunnille. Täytyypä muuten alkaa töissä ravaamaan rappuja samaan malliin ja hyppimään tasajalkaa, niin johan on muhkeat pohkeet ja pakarat kesäksi.
Sopivasti kun oli puoli tuntia aikaa ennen tuntia lämmittelin vähän (jotta tämä varaosa taas ymmärtäsi ruveta hommiin) ja tein muutaman liikkeen yläkropan räjähtävää voimaa. Varmaan jotenkin väärin teen "Cybex":llä vartalon kiertoa kun salin melonikainalot minulle naureskelivat (tai saatoin myös olla vainoharhainen.) Luulisi ettei tulisi mieleenkään vittuilla minulle, kun tietää mitä olen kokenut erään ystäväni sanoja lainatakseni.
Sitten Hiittiin. Jonossa ollessani kuulin Rainerin kehuvan uuden ohjelman olevan entistä rankempi ja melkein jo luikin häntä koipien välissä kohti pukuhuonetta. Keräsin kuitenkin itseni ja päätin mennä testamaan tuota kehuttua tuntia. Löysin onneksi paikan takanurkasta kaikkien huippu-urheilijatovereiden katseilta piilosta. (Tiedän että ihmiset vaan katselevat tunneilla muita ja sitä kuinka muuta eivät osaa.)
Välineet valmiina, minä en.
Puolituntisen alkaessa mieleen hiipi tuttu ajatus: "miksi olen täällä hullulla tunnilla kiduttamassa itseäni." Ensin lämmittelyt, joiden jälkeen syke oli jo mukavasti nousussa. Itse tunti eteni kahden liikeen tapatoissa, 20 sekuntia liike, 10 sekuntia lepo (joka kului kyllä liikkeen vaihtoon) ja 20 sekuntia toinen liike ja taas 10 sekunnin vaihto. Näitä sarjoja putkeen 4 ja sitten hieman pidempi )ehkä minuutti tai kaksi) lepo. En nyt luettele liikkeitä koska niiden nimet on minulle niin hepreaa, etten nimiä edes muista, mutta tehokasta oli kyllä. Ihmeen hyvin selvisin ja vain vähän jouduin lintsailemaan. Ja mikä parasta en kuollut enkä edes pyörtynyt tunnille. Viimeisessä liikkeessä lattialla ja siitä vauhdilla ylös. No siinä olin onneton, mutta yritin. Mutta ylpeä olen itsestäni että menin. Ja takuulla menen uudestaan. Ja jos minä sieltä selvisin niin selviät sinäkin.
Tehokkaan treenin jälkeen kävin vielä venyttelemässä powerplatella ja sitten pukuhuoneeseen. Mitä ihmettä? Kaappini ei auennut tutulla koodilla. Ehkä muistin kaapin sijainnin vähän väärin ja kokeilin toista kaappia taaskaan ei auennut. Kokeilin uudestaan molemmat. Mietin. Kyllä minä tähän riviin vaatteeni laitoin. No ei auttanut kun vastaaanotosta pyytää työntekijää kaappia avaamaan. Ystävällisesti avasikin, mutta ei ollut minun vaatteeni siellä. Avasi toisenkin epäilelyksen alaisen kaapin. Ei ollut sielläkään minun kamoja. Sitten huomasin rivissä vielä yhden kaapin ja kokeilin koodiani siihen... ja siellähän ne kamani oli. Kiitos ja anteeksi.
Ehkä alan taas kiinnittää huomiota myös kaapin numeroon pelkän rivisijainnin sijaan.
Huomenna olisi taas tiedossa FressiFriday. Tällä kertaa se tietää treeniseuraa sekä upean Rainerini ravitsemusluentoa. Näin Joulun alla houkutuksien kulta-aikana se tulee tarpeeseen.
Ps. Jos et ole vielä lähettänyt omia tai firmasi Joulukortteja, tee jotain uutta ja käytä Joulukorttirahasi minuun, ja ryhdy sponsorikseni jotta ensi kesän MM-kisat Argentiinassa eivät jää haaveeksi. Joulukorttiasi ei muista kukaan vuoden kuluttua, mutta MM-kisat Argentiinassa tulevat olemaan unohtumattomat.
No comments:
Post a Comment