Lomalla mieli lepää ja keho liikkuu

Viime postauksessa oli Vau mitkä vapaat  ja nyt sitten olen taas lomalla. Helposti voisi kuvitella, etten muuta teekään, kuin lomailen, mutta kyllä minä ihan oikeasti olin välissä muutaman viikon töissäkin ja tietysti treenailin myös. Tämän viikon olenkin saanut keskittyä treenailuun ja syömiseen. Voiko parempaa yhtälöä lomalle ollakaan. Kotioloissa löytyy aina kaikenlaista pikkuhommaa, joten tämä yhtälö toteutuu parhaiten  olla poissa kotoa ja tutuista kuvioista. Itselle tarjoutui hyvä mahdollisuus tähän hyvinvointi lomien ja yhdistyksemme avulla. Loma oikeastaan alkoi jo viime viikonloppuna samaisissa merkeissä eri sijainnissa, kun osallistuin elinsiirron saaneiden valmennusleirille Pajulahdessa. Koossa oli huikea porukka ja päästiin juoksemaan myös viestin testijuoksut. yllätin taas itseni kun nappasin paikan Syke-tiimin 1. joukkueessa. Sain myös ohjausta kuulantyöntöön ja pääsin pelailemaan sählyä. Ja ennen kaikkea tapamaan kaikkia huippuja tyyppejä.

Huippuporukka valmennusleiriltä

Valmennusleirin jälkeen ehti yhdeksi yöksi kotiin, kunnes matka jatkui mainitsemalleni lomalle Yyterin Kylpylään. Jo tuloiltana ehti rannalle juoksemaan hienossa säässä. Askelkyykkyjäin tuli tehtyä kiva sarja kunnes näin ilkeän käärmeen, tai oikeastaan kunnes en enää nähnyt käärmettä ja olin varma, että se vaanii minua hiekan seassa valmiina iskemään viattoman treenailijan kimppuun. Sama kiva maisema helli myös seuraavan aamun lenkillä ennen aamupalaa. Toisena päivänä ehti myös salille tekemään jalkatreenin sekä kylpylään vesijumppaan. Ja aina treenien välissä pääsee syömään valmiiseen pöytään. Eikä unta tosiaan tarvitse houkutella illalla.

Huikein juttu tapahtui kuitenkin eilen. Tuloinfossa meille kerrottiin alueella sijaitsevasta harrastetallista Hevospankista. Minähän en ole mikään heppatyttö ja kokemukseni rajoittuu todella pelottavaan kokeiluun teini-ikäisenä, kun ystäväni yllytti, tai no painosti, kokeilemaan ja tuo valtava pelottava eläin päätti lähteä etenemänä kun itse vasta mahallani olin puolittain selässä. No, Hevospankista toivotettiin tervetulleeksi myös tällainen arkajalka ja kuvittelin tuohon tuntiin kuuluvan lähinnä n. 5 minuutin ponitalutuksen. Tallille jännittyneenä minut vastaanotti toinen tallin omistajista. Saappaat jalkaan ja kypärä päähän, mukava omistaja vitsaili ja yritti keventää kammoisen mieltä. Sitten lähettiinkin hakemaan polle tallista ja niin vaan lyötiin talutushihna arkajalan käteen ja kohta jo talutin hevosta. Sitten harjailtiin hevosta ja ihan jo uskalsin koskeakin tuohon ei enää niin pelottavaan eläimeen. Ennen kuin huomasinkaan istuin jo pollen selässä ja hetken totuttelun jälkeen en enää pelännytkään sitä niin huiman korkealta tuntuvaa liikkuvaa istumapaikkaa. Ja tunnin lopulla jo ihan itsekseen rauhallisesti ratsastelin tuolla sydäntenmurskaajalla kehää sekä pieniä lännenratsastukseen kuuluvia tehtäviä. Ihan mahtavaa opastusta ja yksityisohjausta sain tallin isännältä. Ja nyt jo siten soitin ja sovin huomisellekin tunnin ja sain myös muutaman muun hevospelkääjän kannustettua mukaan. Ja hei, mä en oo kiivennyt väärin hevosen selkään vaan kyseessä on loppuhalit Taitsulle, joka teki musta taas astetta rohkaemman kunvoitin tämänkin pelkoni.

Tuon huikean kokemuksen lisäksi viime päiviin on sisältynyt lisää salitreeniä, sauvakävelyä huikeissa maisemissa, lisää vesijumppaa ja kylpylässä vesisuihkulla penikoiden hieromista, hyvää ruokaa ja tietysti uusia ja vanhoja Syke-ystäviä. Ja hei, käytiin tänään myös kiertoajelulla teollisuusalueella... No joo, näin myös majakan ja "tuuliviirejä".

Vielä pari yötä ja sitten kotiin. Tällä viikolla jouduin reissun takia passaamaan Treenipäiväjengin yhteistreenit, mutta onneksi sunnuntaina on jotain aivan huikeata sillä porukalla tiedossa ja pääsen taas voittamaan itseni. Ja näin hienon loman jälkeen on taas ihan kiva palata siihen normaaliin arkeen, jota ei aina osaa edes arvostaa. Vaikka näitä huippukokemuksiakin kuten tässä tapauksessa hevostelua on hauska kokeilla, parasta extremeä on kuitenkin olla terve ja elää ihan tavallista elämää. On oikeesti hienoa, että jaksaa työelämää ja onhan mulla ihan kaikista paras duuniporukka. Ja töitten jälkeen jaksaa vielä treenatakin. On mulla vaan hieno sydän.

Tässä vielä maisemia eiliseltä sauvakävelylenkiltä. Kyllä näillä muistoilla taas jaksaa painaa.

Ps. Täällä kuntosalilla loppu painot jalkaprässistä kesken. Laitteessa taisi olla joku vika...