Tänään oivalsin jotain hienoa, jonka haluan jakaa myös teille rakkaat lukijani (kyllä, teille molemmille). Itse en tokikaan näin hienoa vertauskuvaa keksinyt vaan tämänkin opin sain mahtavalta vapaaehtoistyön organisoinnin kouluttajalta. Ja sen lisäksi, että oivallusta voin työssäni hyödyntää, ymmärsin jotain aivan perustavanlaatuista omista selvitytymiskeinoistani.
Kaikki kahdeksankymmentäluvun ja yhdeksänkymmentäluvun eläneet tietävät Ihmemies MacGyverin, joka joutui mitä kummallisempiin pinteisiin ja vaaroihin. Mutta miten toimi MacGyver, ei siinä pohdittu, että "Miten minä nyt taas tällaiseen tilanteeseen päädyin?" "Miksi juuri minut lukittiin tänne 3 minuutin kuluttua räjähtävään betonisäiliöön?" MacGyver toimi. Löysi taskustaan kuulakynän jonka putkella intuboi tukehtumassa olevan ystävänsä., rakensi kumilenkistä ja klemmarista avaimen jolla lukittu ovi avautui ja purki pommin käyttäen apunaan vyönsolkea ja silmälasinsankaa. Ja selvisi.
Joissain asioissa eräänlainen syy-seuraus pohdinta on tietenkin hyväksi, mutta sellaiset asiat joihin ei ole itse voinut vaikuttaa täytyy vaan ratkoa, selvittää. Tietysti sitä joskus sortuu pohtimaan, miten toisin asiat voisiat olla, jos olisin elänyt täysin terveen elämän. Haluaisin ajatella nämäkin asiat rikkautena. Kuinka opettvainen lämänkokemus tämä on ollut. Kuinka mahtavia ihmisiä, joihin en muuten elämässäni törmännyt, olen siirron myötä tavannut´. Kuinka paljon tiettyjä itsestäänselvyyksiä arvostaa, kuten omassa sängyssä nukkumista (Muistathan sairaalasänkysimulaattorin).
Mutta olenhan kuitenkin tavallinen tallaaja, en MacGyver ja siksi huonot hetket minullekin suotakoon, vaikka parhaani oman elämän supersankarina yritänkin.
Varsinainen MacGyver 21 yötä sydämensiirron jälkeen.
Ja Tässä vielä mun alkutunnari, jos et ole vielä nähnyt.
Ja Blogilla on myös Facebook-sivut, jonne pääset tästä. Muistahan tykätä niin näet heti päivitykseni.
No comments:
Post a Comment