Päänvaivaa

Viime aikoina on ollut monenlaista päänvaivaa, ja siksi blogin päivityksessäkin ollut niin merkittävä tauko. Lupaan paranataa tapani, tai ainakin yritän parantaa. (kuulostaa sopivasti miedommalta ja helpommin pidettävältä lupaukselta.)

 

Eniten harmia aiheuttanut päänvaiva on ihan konkreettinen. Tasan viisi viikkoa sitten huomasin pääni olevan kipeä. Otin panadolin, ei vaikutusta. Ajattelin, että flunssa tulolla ja siitä kumma pääkipu, mutta flunssaa ei koskaan tullut, mutta pääkipu tuli, ja oli. joka päivä. Välillä laimeampana ja välillä sietämättömänä.

 

Ensimmäisen viikon lepäiltyäni särkevän pään kanssa, yritin käydä varovasti treenaamassakin. Hieman tavallista korkeammat sykkeet, ja välillä pahempi pääkipu, välillä ei vaikutusta. Kun kipu on pahimmillaan olen ottanut nimeltä mainitsematonta kolmiolääkettä, ja silloin olen suosiolla jättänyt treenit välistä (koska pelkään utuisessa olossani tiputtavani painon jalalleni tai rusentuvani johonkin oudoista kuntosalilaitteista).

 

Parin viikon kipuilun jälkeen alkoi hermo kiristyä entisestään. Meilahden keikalla mainitsin asiasta ja pääsin pään tietokonekuvaukseen. Tällä kertaa kuitenkin ilman sitä varjoainetta joka useita kertoja on saanut minut luulemaan, että olisin laskenut alleni. (Muka tuntuu kuin olisi aurinkorannalla, Hah!) Päästä ei löytynyt mitään poikkeavaa, mutta taas on todistettu yhden kerran lisää, että aivot löytyy.

Kävinpä myös optikolla, hierojalla ja vyöhyketerapeutilla. Poskionteloiden onttous tarkistettaan ja migreenilääkettäkin testasin, tuloksetta. Nyt on muutaman päivän ollut hieman parempi olo ja toivonkin, että mikä ikinä lieneekään, se on poistumassa ja pääsen takaisin treeniarkeen.

 

Toinen pienempi, mutta ei täysin vähäpätöinen päänvaiva. Voi Salatut Elämät minkä teki! Olisipa ollut hienoa jos olisivat vähän faktoja tarkistelleen tuossa sydämensiirtoasiassa ennen kuin kohtauksen sarjaansa, jota katsojalukujen mukaan joka kymmenes suomalainen seuraa, kirjoittivat. Tässä vain osa epäkohdista, joista stereotypioita vastaan taisteleva elinsiirrokas närkästyi.

1. Ei kenenkään sopivuutta elinluovuttajaksi aleta testailemaan ennen varmuutta aivokuolemasta. Eli ketään ei jätetä kriittisessä tilassa hoitamatta elimien toivossa.

2. Ei hyvänen aika pelkkä veriryhmän sopivuus riitä!

3. Suattaapi olla, ettei nuo yleislääkärit parityönä nuita siirtoja tee.

4. Tuskinpa viisikymppisen sydäntä laitetaan 8-vuotiaalle. (Vai onko tämä se syy miksi saan netin "laske ikäsi testeistä" 30 vuotta omaa ikääni enemmän.)

5. "Se sydän tulee Kittilästä" Ei tokikaan tiiä mistä se tulee ja hyvä niin.

6.  "Siellä onkin myrsky, niin ei se sydän pääse tulemaan"  Kuinkakohan monesti Suomessa on sellaisia myrskyjä, että elinsiirtolento perutaan?

7. Ja Melkosen freesin näköinen tyttö sydämen siirron jälkeen. Kyllä ollaan kun kaksi marjaa. Yhtä lailla on mustat silmänaluset näyttelijällä vielä siirron jälkeenkin.

 

Tämän nähdessään (n24h siirrosta) Ruustinna huudahti: "Onpas se terveen näköinen!"

 

Mut joo, se on vaan Salkkarit. Ps. toivottavasti nöäyttelijän naama turpoo samoin kuin kortisoonilla pumpattuna itselläni turposi.

No tuo epätodenmukainen elinsiirtomainonta telkkarissa ei nyt ainakaan auta rikkomaan tiettyjä stereotypioita elinsiirroista joihin sai taas törmätä lauantaiana Euroopan elinsiirtopäivän tapahtuman lomassa elinluovutuskortteja jakaessa.

Tytöt ja jättipallot. (Kuva: Meri Hiltunen)

 Onneksi myytinmurtajat on testannut, ettei ihminen voi lentää heliumpallon mukana. Muuten olis saattanut pelottaa.

 

Ps. Teille, jotka vain tylysti totesivat, elinluovutuskortista "Ei Kiitos"- tiedoksi.

Helsingin sanomien artikkelissa vuonna 2013 kerrotaan, kuinka Suomessa oli vuonna 2013 107 Aivokuollutta elinluovuttajaa. Elinsiirtoja taasen tehtiin 310. (Siirtoa odottaa jatkuvasti 300-400 potilasta). Tuostahan voi tyhmempikin laskea, että todennäköisemmin olet siinä porukassa, joka elimen tarvitsee, kuin toimit luovuttajana. (http://www.hs.fi/kotimaa/a1376456761816)

 

Ja nyt mukavaa ja ruskansävyttämää viikkoa!