Jotta en suututtaisi molempia lukijoitani asiattomalla kielenkäytöllä, käytän jatkossa vain lyhennettä PP.
Tiedätkö sen tunteen liikuntatunnilta, kun pitää tehdä jotain, mikä on vaikeaa, sattuu ja pelottaakin vielä. PP:n kanssa sain kokea taas tuon nöyryyttävän ja hadistavan tunteen. Raineri ohjasi minulle tuon kyseisen liikkeen pari viikkoa sitten ja jo silloin ahdisti niin ,että tippa oli tulla silmään. Ja itse asiassa tuolla PP.llä on oikeakin nimi, Ugi.
Käyttämäni kuntosaliketju mainostaa myös kokonaista ryhmätuntia, joissa pääsee PP.n kanssa tekemään parempaa tuttavuutta ja ennenkö olin tämän ainoan tuttavuuteni sen kanssa kokenut, harkitsin jopa kokeilemista.
Mutta se liike, Seistään seinän lähellä, heitetään PP, kohti seinää, ylös, ja kopataan kiinni kyykkäämällä samalla. Tämä video on lähimpänä sitä, mutta lisättynä se heitto ja koppi.
Ja minä pelkään, että ranteisiin sattuu (muistan myös miksi en pelaa lentopalloa). Pelkään, että tuo jättimäinen pallo kolahtaa päähäni. Pelkään, että en saakaan koppia vaan pallo karkaa ja lentää muiden kuntoilijoiden päälle. Samalla tuntuu, että en osaa. Itkettää ja ahdistaa.
Mutta tiedättekö, mää aion silti tehdä sen. Oppia ja jaksaa tehdä sen liikkeen kunnialla. Koska se on niin epämiellyttävää, sen täytyy olla tehokasta. Ja kiusallanikaan en ota kevyempää palloa (tai oikeammin, en löytänyt sitä). Ja parin kuukauden kuluttua se ei oo enään kamalaa. Olen ihan varma, että kiltisti kun teen nyt vaikka tippa silmässä, niin tuloksia tulee. Minähän en luovuta.
Siinä se PP: odottelee ens kertaa.
Ps. Tänään eteisessä osui käsi kassiin jossa kuula odottelee kevättä. Ja minä odotan myös. Mielenkiintoista tulee olemaan nähdä paljonko talven salitreenit antaa pituutta työnnölle Rainerin opeista puhumattakaan. Niitä odotellessa.
No comments:
Post a Comment