Osa mukavuuteen selittyy tietysti hyvillä varusteilla, jotka ostin 2 vuotta sitten pohtien, josko hiihto voisi olla mukavaa. Tuona talvena kerran kävinkin laduilla, ja se taisi olla ihan ok. Viime talvena kerran olin jo päättänyt mennä, mutta vesisade yllätti ja vei pois ne vähäisetkin ladut täältä etelästä. Nyt oli siis korkea aika vähentää tuon suksitun kilometrin hintaa hyödyntämällä hyviä varusteitani.
Omistan siis pitopohjasukset, jotka varsin hyvin sopivat aloittelevalle hiihtäjälle, joka ei kuvittelekaan kokeilevansa luisteluhiihtoa. Niillä ylämäetkin menee rattoisasti ja alamäet minun makuuni liian rattoisasti vielä. Alamäet ovatkin pahin paikka. Ne pelottivat eniten. Olin varma, että sukseni luisuu pois ladulta ja lennän naamalleni kinokseen kuin jänöjussi mäenlaskussaan. Ehjin nahoin kuitenkin selvisin, kertaakaan en kaatunut.
Huono puoli pitophjasuksissani on se, että koska ne eivät kaipaa voitelua, en voi vahingossa törmätä pääministeriin suksienvoitelupisteellä. Onkohan Alexin turvamiehellä joku kuntotestaus työhaastattelussa, jotta pysyy perässä laduilla ja maratoneilla? Ja sitten vielä toive, jos joku suksisuunnittelija tätä lukee. Voisikohan saada sellaiset sukset markkinoille joissa on jarrut alamäkiä varten. Voisi olla joku sellainen Stiga. tyylinen poljin viritelmä. Tulevaisuuden urheilukeksintöpalkinto olisi taattu.
Kuvia ei hiihdosta ole, koska rakas hedelmäpelini alkaa olla melkoisen yhteistyökyvytön ja simahti kuvausvaiheessa. Mutta ilahdutanpa teitä maistiaisella viikon takaa, kun Mattisen kanssa kuvailimme tämän vuoden sponsorimainosta.¨
Mä vahdin, että painot menee takasin paikalleen. Are you scared of me?
Ps. Myös ensi viikolla minut löytää laduilta, mikäli säiden herra on yhteistyökykyinen.
No comments:
Post a Comment