Kirjoittaisinko lomasta treenaamisessa vai treenamisesta lomalla? Päädyin jälkimmäiseen. Ensiksi mainitusta voin sen verran kertoa, että sitäkin vietin erinäisen pahoinvoinnin ja migreenien takia. Viime viikolla pääsin jo oivasti treenin makuun muutaman kerran ja eilenkin. Tänään olen armollinen itselleni, koska tunnen hieman liian hyvin yläkropassani, että eilen sitä treenattiin yläkropan ohjelmaa ensimmäistä kertaa taas hetkeen.
Mutta sitten jälkimmäiseksi mainittuun. Kuten Jouluna on tapana, minäkin lomailin. Tänä vuonna vuorossa oli Joulu appiehdokkaideni luona sateisessa saarivaltiossa. Ja tällä kertaa se toteutuikin, vaikka useaan otteeseen kotona vitsailtiin, että kohta se Meilahti kutsuu kun matka lähenee.
Heti loman alussa marssimme eräälle kuntosalille tutustumaan, johon olimme jo ennalta laittaneet kyselyä lyhytaikaisesta jäsenyydestä. Siellä rippikouluikäinen poika ilmoitti kertakäynnin hinnaksi 10 puntaa ja viikosta maksuksi 20 puntaa. Nälkiintynyt ja kalpea teini, joka oli kuuleman mukaan markkinointipäällikkö, löi esitteen käteen, mutta minkäänlaista esittelykierrosta ei tarjottu. Lupasimme harkita asiaa, englantilaiseen tapaan sen sijaan, että suomalaisittain olisimme ilmoittaneet kieltäytyvämme tarjouksesta.
Sitten törmäsimme tähän mainokseen. Vakuuttavaa vai mitä?
Mainoksen uhreina poikkesimme sisään ja saimme erittäin ystävällisen vastaanoton, esittelyn salilla sekä tarjouksen, josta emme voineet kieltäytyä. 20 puntaa kahden viikon treenit. Sehän on halvempaa kun London Eye, kyllä kannattaa. Vastaanottovirkailija lupasi varmistaa tarjouksen ilman liittymismaksua puhelimitse esimieheltään ja illalla kuulimmekin ilouutisen, että olemme tervetulleita treenamaan.
Hiljasta oli, Jouluaattona. (joka tosin siellä oli ihan tavallinen arkipäivä)
Pari kertaa ehdin lomalla treenata, kunnes sain taas "homeflunssan" öh.. ei niin hyvästä sisäilmasta.
Kyllä mahtui lämmittelemään. Näin kyllä muutaman ihmisen salilla ja he olivat ensimmäiset terveen ja itsestään huolehtivan näköiset paikalliset. Ja tosiaan, jos matkallasi poikkeat joskus Stevenageen, suosittelen tätä salia lämpimästi.
Pukuhuone oli tilava. Hieman hämmennystä aiheutti huoneen nurkassa oleva vaatteiden vaihtokoppi. Etenkin kun muuten naiset tuntuivat pukeutuvan niukasti urheiluliiveihin treenatessa. (tai siis ne 2 naista joita näin koko aikana).
Onneksi ei sattunut ketään pukuhuoneeseen samaan aikaan. Olisivat varmasti saaneet traumoja estottomasta suomalaisesta.
Suihkukopit hämmensivät myös estotonta suomalaista. Näppärästi oli pyyhkeelle naula kopin sisällä ja suihkussa ollessa pyyhe sitten kostui valmiiksi vaikka kuinka varovasti suihkutteli. Kauhistusta herätti ensimmäisellä kerralla myös suihkun ON/Off säätö, kun pohti, että tuleeko sieltä nyt kylmää vai kuumaa vettä, kun sen päälle laittaa, kun termostaattia ei tokikaan ollut. Helpotukseksi totesin veden olevan kuitenkin oikein sopivaa ja suihkun toimivan hyvin englantilaiseksi versioksi.
Salin eteisessä löytyi tällainen kiva välipala-automaatti. Siinä voisi sitten palkita itsensä rangaistuksella ja ottaa vähän sokeria ja lisäaineita hyvän olon vastineeksi treenin perästä. Enpä olisi muuten arvannut kuinka aliarvostettuja proteiinin olivat Englannissa. Eräässä marketissa myyjältä asiaa tiedustellessamme saimme hyvin hämmentyneen katseen ja lopulta hyllyn jossa tutut Pandan lakritsit löytyivät Healthy Food- otsakkeen alta.
Mutta vielä siihen alkuun mainitsemaani toiseen ajatukseen palatakseni eli lomaan treenamisesta. Vihdoin kun viime viikolla pääsin treenaamaan, kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa. Hieno fiilis!
Ps. Sovin eilen treenitreffit Meilahteen kahden viikon päähän, jolloin testataan kuinka huoletta voin täysiä treenata ja tuleeko leima Argentiinan viisumiin.
No comments:
Post a Comment