Ja kenenköhän idea, että World Transplant Games 2015 pitää järjestää noin kaukana Argentiinassa? Mutta sinne nyt aion kuitenkin lähteä. Monta mutkaa on toki matkassa.
Välimatkaa Espoon ja Mar del Platan välillä on 13 225km. Tähän mennessä pisin matkustamani matka on ollut Alicanteen, Espanjaan 3004 km. Ja tuo on siis linnuntietä. Finnairin ja ties minkä lentoyhtien reitit eivät varmaan yhtä suorat ole. Vaihtoineen matka aika tulee olemaan reitistä riippuen n. 30 tuntia. Pisin yksittä8inen lento n.12 tuntia. Jännittää, pitkä aika koneessa, tuleeko nukuttua, mitä jos tulee terveysongelmia? Mutta onhan tämä elämäni mahdollisuus.
En ole ikinä halunnut matkustaa kauas. En tosin koskaan haaveillut matkaavani Espanjaan. Eihän vanhalla sydämellä
mikään lämmin paikka kuulostanut mukavalta. Vuosi sitten matkustin Espanjaan ja näin ja koin niin paljon. Uskomattomia maisemia, luontoa ja tietysti mahtavaa ruokaa. Eli se kannatti. Kannattaisi siis varmasti tuo Argentiinakin.
Mutta!
Olenko kunnossa? No sitähän ei voi tietää kukaan. Onneksi. Eikä kukaan ilman siirtotaustaakaan elävä, voi olla varma koska se kuuma kivi taivaalta tipahtaa päähän. Suurempi mutta on se taloudellinen puoli. Kisamatka tulee kustantamaan arviolta noin 3000€ ja opetusministeriön tuki elinsiirtourheilijoille on minimaalista. Myös kisavaatteet maksaa. Sponsoreita siis kaivataan. Ja sanonpa vaan, että huonomminkin voisi moni rahansa käyttää.
Tietysti myös jännittää oma kisakunto. Kuntosalini on taas aktiivisesti kannustamassa minua kohti huippusuoritusta. Yritän kuitenkin olla ottamatta paineita ja huolehtia hyvinvoinnista ja jaksamisesta sekö liikunnan ilon säilyttämisestä. En halua treeneistä pakkopullaa vaan säilyttää sen ilon kipinän ja nähdä mihin musta on tosipaikan tullen.
Vuorokauden kuluttua olen ehkä askeleen lähempänä tuota suurta unelmaa. Aamupäivällä treffaan Meilahden viisaita ja katsotaan mikä on heidän kantansa ja haluavatko varalta tätä hyvin toiminutta moottoriani testailla rasituksessa ennen varsinaista lupaa kisoista. Peukut pystyyn!
Vuorokauden kuluttua olen ehkä askeleen lähempänä tuota suurta unelmaa. Aamupäivällä treffaan Meilahden viisaita ja katsotaan mikä on heidän kantansa ja haluavatko varalta tätä hyvin toiminutta moottoriani testailla rasituksessa ennen varsinaista lupaa kisoista. Peukut pystyyn!
No comments:
Post a Comment