Motivaation metsästys

Aina ei huvita ja se on toki normaalia, mutta miten löytää sitä liikkumisen iloa niinä hetkinä kun ei huvita. Maaliskuun alussa tuntui olevan taas hetkellinen kuntohuippu, kun treenit oli muutaman viikon mennyt täysin suunnitelman mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa noin viittä treenipäivää viikossa. Alkoi tuntua, että aikataulut puristaa joka nurkasta. Työn, treenaamisen ja aktiivisen yhdistystoiminnan yhteensovittaminen oli aikamoista kiirettä. Ja unestakaan ei voi pihistää. Sitten iski flunssa. Ensin suututti. Töiden ja menojen perumisia ja tuttu kotisohva alkoi tuntua jo liiankin tutulta. Pahimman vaiheen yli päästyäni yskä ja poskiontelot vielä kiusasija treenit olivat tauolla. Alkoi turhauttaa. Tiesin, että taas mennään takapakkia ja painopakka kapenee pitkäksi aikaa lähes kolmen viikon tauon myötä.

Mutta voi sitä riemua, kun  sunnuntaina  totesin nukkuneeni ilman yskänlääkettä koko yön ja uskaltauduin aamulenkille auringonpaisteessa. Yritin lähteä avoimin mielin, ilman odotuksia ja ihmeen hyvin jaksoinkin hölkkäillä lähes koko 6 kilometrin lenkin. Maanantaina suuntasin uudelle Shbam-tunnille. Tämän jälkeen sain vielä yläkropan ohjelman kunnialla läpi lukuunottamatta PP:a  jonka väliin jättäminen ei johtunut minusta vaan tilanpuutteesta.  Eilen oli luvallinen lepopäivä juhlapäivän merkeissä. Tänään oli aikomus tehdä jalkatreeni ja kieltämättä jännitti ja jopa stressasi, miten sujuu sairastelun jälkeen. Olin kuitenkin nakannut myös uikkarit treenikassiin ja töiden jälkeen löysinkin itseni altaasta verestämästä rintauintitaitoani sekä vesicircuitista joka oli kyllä tosi kivaa vaihtelua. Ja pitäähän jotain kivaa, eli tässä tapauksessa se jalkatreeni jättää FressiFridayn iloksi.

Tästä mahtavasta fiiliksestä päätellen täytyykin siis todeta, että loppujen lopuksi tuo flunssa, joka tässä tapauksessa pakotti tauolle tekikin motivaatiolle tosi hyvää. Kyllä tuntui illat tyhjiltä ja pitkiltä kotisohvalla. Ja ai miten makoisasti on maistunut taas uni yöllä, kun päivällä päässyt liikkumaan. Toinen itseäni auttava keino on tuo rutiinien ja treenisuunnitelman muuttaminen Extempore. Ei tarvitse tehdä jalkatreeniä, vaikka se olisikin hyväksi ja kuuluu treenisuunnitelmaan jos juuri silloin ei ole fiilistä. Voi mennä vaikka uimaan ja vesicircuitiin.  Ja kolmas motivaatio löytyy tietty sieltä vaatekaapista, kivahan se on omiin vaatteisiin mahtua.

Tarkottaako tuo treenatessa käteenm ilmestynyt tahra: "Rakkaudesta lajiin?"

 

Ps. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa taas työmatkapyöräily. Mahtavaa, kuhan talvi pysyisi poissa.