Kiirastorstai aamun aloitin hölkkäämällä töihin reilun 6 kilometriä. Loppukesästä hölkkäilin välillä kotiin päin, mutta näin aamun aluksi matka sujuu vielä paremmin. Ja onhan näin päin enemmän alamäkeä. Tosin sisimmässäni vielä hieman jännitän tuota juoksua, kun koko yön unissani olen jo hölkkäämässä kohti työpaikkaa.
Seuraava parannus viime vuoden pääsiäiseen oli lepääminen. Ensimmäisenä yönä nukuin mukavasti 12 tuntia ja muinakin iltoina oli sängyssä ennen puoltayötä.
Pitkäperjantai ei ollut ollenkaan niin pitkä, kun käytin 1,5 tuntia salilla yläkropan treeniin ja illalla vajaat 2 tuntia 10 kilometrin sauvakävelyyn. Lauantaina salilla pistin kokeiluun Rainerin laatiman uuden jalkatreenin. Pulahdinpa myös altaaseen toviksi terästämään uintitekniikkaa. Ja jottei ilta pitkäksi olisi käynyt kävin myös testailemassa pyöräreittiä töihin ja takaisin. Ja nauttimassa toki työpaikan keittiöllä hyvästä kahvista ja paremmasta seurasta.
Sunnuntaina tyydyin vajaan 10 kilometrin sauvakävelyyn ja maanantaina vanhalla jalkaohjelmalla salitreeni. Tosin taisin vetää överiksi hyppimiset kun juoksumatolla vedoissa loppui happi ja armahdin sydänparkani. Pienenä palautteluna pääsin vielä kaikkien lapsettomien lempipaikkaan HopLoppiin räkänokkien sekaan, mutta mitäpä sitä ei maailman paras kummitäti ihanimman kummitytön vuoksi tekisi. Tänään työpäivän päätteeksi hölkkäilin kotiin, mutta tosiaan näin päin on enemmän ylämäkiä ja kyllä kai se lähes 12 tuntinen työpäiväkin hieman hidasti.
Mutta sitten synnintunnustus. Eli täysin en viime vuodesta oppinut kuitenkaan. Pääsiäisunnuntain aloitin syömällä mignon munan. Mutta hei, kuori oli rikki, se olisi pilaantunut. Ja täytyihän minun näyttää avokille, ettei sen kerralla syöminen ole ollenkaan niin vaikeaa kun hänen vanhempansa sanoivat. Ja Päivemmällä taisi mennä muna jos toinenkin. Ja tällä kerralla ei siis puuron joukossa. Ja mämmiä toki myös vaniljakastikkeella. Mutta eipä mennyt överiksi, pahasti, kai.
Ja on hyvä fiilis. Kuvasta kiitos Mattiselle.
No comments:
Post a Comment