Miinusdiagnoosi

Tänä aamuna normaalin työmatkan sijaan pyöräilen Meilahteen. Ohjelmassa kardiologin kontrolli,  jossa käyn neljän kuukauden välein. Harvinaisempana herkkuna tarjolla oli ennen lääkäriä luuntiheysmittaus. Teille, jotka ette ole luuntiheysmittauksessa käyneet voin kertoa, että kyseessä on erittäin miellyttävä tutkimus. Yksikään neula ei lävistä ihoasi eikä luonnollisiin ruumiinaukkoihisi tungeta luonnottomia tutkimusvälineitä. Edes hengitystä ei tarvitse pidättää vaan riittää, että makaat paikallasi ison piirtoheitintä muistuttavan laitteen alla.



6 kilsan hölkkä takana vappupäivänä . Ja luut vahvistu taas!

Lääkäriaika alkoi tavallisesti ultraäänellä. Koneen näyttöä hetken katsottuaan kardiologi totesi sydämen pumppaavan hyvin. Myhäilin mielessäni: "Tietysti, olenhan tuota tärkeää lihasta treenannut". Kyseli toki onko ollut mitään vaivaa, ja kerrankin sain todeta ettei sitten niin minkäänmoista. (koputan puuta!) Ei migreeniä, ei vatsavaivoja, ei omituisia patteja, ei edes flunssaa.
Seuraavaksi siirryttiin käymään läpi labra- ja muista tutkimustuloksia. Yllätyksekseni lääkäri totesi luuntiheysmittauksen tuloksen olevan jo näkyvillä. Sitten tuli päivän paras uutinen: MINULLA EI OLE ENÄÄ OSTEOPOROOSIA! Jo ennen siirtoa minulla siis todettiin suurentunut riski ja niinhän tuo osteoporoosikin sitten todettiin pari vuotta siirron jälkeen.

Työpäivän jälkeen porrashuoneen hyötykäyttöä,
rappuhyppimistä. Ja luut senkun vahvistuu.

Tiedettäkö, nyt tunnustan teillekin, vaikka muuten erittäin tunnollisesti lääkkeeni syön niin tuo kerran viikossa otettava osteoporoosilääke unohtuu minulta turhan helposti. Sitä kun ei voi ottaa samaan aikaan muiden lääkkeiden kanssa ja sen kanssa kun ei saa syödä tai oikein juodakaan mitään. Tunnustuksen tästä lahosta päästäni tuon lääkkeen kohdalla tein samaiselle lääkärille jo yli vuosi sitten. Samoihin aloin nauttia tätä kaikille reseptitöntä lääkettä, Liikuntaa. (Tässä vaiheessa tarkennan, etten kehota ketään vaihtamaan mitään lääkettä täysin liikuntaan vai käyttämään molempia keinoja). Totuus on kuitenkin se, että omalla kohdallani lahosta päästä ja ottamatta jääneestä lääkkeestä huolimatta osteoporoosi parani ja liikuntaa voin kai siitä kiittää.



Ollaanko tässä nyt miltä planeetalta? Sauvakävelyä
aurinkokunnan ympäri.  Ja taas luut vahvistuu.

Ja hienointa on se, että ensimmäistä kertaa jokin diagnoosi katoaa, eikä vain vaihdu uuteen. Sydänviastahan pääsi eroon, mutta tuli elinsiirto, kilpirauhasen liikatoiminnasta pääsi eroon, mutta tuli vajaatoiminta. ja yllensä tosiaan se diagnoosilista vaan pitenee, mutta kerrankin tuli miinusdiagnoosi.



Ja sitten, peruspohdinta liikunnanhyödyistä. Eli ei se liikunta ole lääke vaan elinsiirrokkaille, vaan ihan meille jokaiselle. Eli lääkärit kirjoittakaa niitä liikuntareseptejä. Tosin ei kai se kukkokaan käskemällä laula.

Ps. Sinne jäi lääkärille allekirjoitettavaksi viralliset kisaluvat. Totesi kyllä jo, ettei mitään estettä ole.