Lääkkeet!

Ne ovat elinikäinen kumppani elinsiirron saaneelle. Omalla kohdallani säännöllinen lääkitys toki alkoi jo vuosia ennen siirtoa. Ja kyseessä ei siis ole lääkitys henkiseen hyvinvointiin.

Ensimmäiset sydänlääkkeet minulle määrättiin 10-vanhana sydänvian löydyttyä. Koin silloin todella hankalaksi niellä tabletteja, mutta vaihtoehtoja ei juuri ollut. Alkuun oli vielä nesterajoituksin, ja aamulääkeet otettuani yksi kerrallaan puolet päivän nestemäärstä oli kertynyt. Kiltisti kuitenkin tablettini nielin, lukuunottamatta muutamia kalium ja magnesiumlisiä, jotka mielesetäni erityisesti tarttui kurkkuun kokonsa ja mallinsa vuoksi. 12-vuotiaana aloin jakaa omat lääkkeeni. Se oli minulle osa normaalielämää aivan kuten hampaiden pesu ja huoneen siivoaminen (heh, kummaskaan noissa en ole ollut aina yhtä sitoutunut).

Sydämen tilanteen huonotessa vuonna 2009 lääkärit totesivat, että nyt mennään lääkityksen ylärajoilla ja aletaan miettiä sydämen siirtoa.

Tältä näytti kuuden päivän lääkesatsi kevättalvella 2010.

Kiltisti lääkkeeni söin, mutta siirto oli kuitenkin edessä. Siirron jälkeen pääsinkin tutustumaan ihan uuteen lääkearsenaaliin. 

Tässäpä yhden päivän satsi siirrosta kotiutumisen jälkeen. 

Sen lisäksi, että lääkkeiden määrä hetkellisesti kasvoi, lääkkeenotto aika tuli tarkemmaksi. Hyljinnän estolääkkeitä otetaan 2 kertaa päivässä, tunnin tarkasti 12 tunnin välein. Tiettyjä lääkkeitä taas ei saa ottaa samaan aikaan "hylkyreiden" kanssa ja tämä aiheuttaa pientä aikataulusuunnittelua, jotta aika lääkkeiden välillä on riittävä.  Aluksi oli myös muutamia infektioiden estolääkkeitä tiettyinä viikonpäivinä sekoittamassa orientoituneenkin lääkkeen jakajan ja syöjän rutiinia. 

Tärkeintä on kuitenkin syödä lääkkeet. Joka päivä, jokainen tabletti, ohjeen mukaan paikasta riippumatta.

Lintsillä...

Lentokoneessa...        

Salilla...

Festareilla...

Tavalliselle tallajalla kuulostaa varmasti taas kovastikin elämää rajoittavalta. Vaan kun ei ole. Samlla kun pakkaa rahapussin ja kännykän lääkeboxi kassiin. Ei sen kummepaa. (Tai no vesipullo on ihan näppärä myös).

Niin no, ulkomaille lennettäessä toki vaivaa on hieman enemmän. Lääkkeet kun pitää olla alkuperäispakkauksessa. Vievät "hieman" tilaa käsimatkatavaroista, mutta keveitähän nuo on kanniskella.

Ja tosiaan eipä sinne käsimatkatavaroihin juuri muuta sitten mahdukaan. 

Toisaalta lentokentän turvatarkastuksessa on aina oma pieni jännitysmomentti, kiinnostaako tullivirkailijoita moinen lääkearsenaali, mutta eipä ole kiinnostanut. 

Hyvä lukijani, nyt ajattelet varmaan, että tuommoinen lääkemäärä aiheuttaa varmasti jos jonkinmoisia sivuoireita ja toden totta etenkin hylkyreissä on erittäin pitkä listä mainittuna laidasta laitaan olevia mahdollisia sivuoireita. Toisaalta, jos en niitä söisi saisin vaan yhden hieman suuremman haitan, kuolisin, joten ilomielin tabletteja nielen, jos sillä elossa pysyn.

Ja toisaalta vanhalla sydämellä lääkearsenaalin syöminen ei elossa pysymistä edes varmistanut ja olokin oli paljon kurjempi nyt, joten antaa mennä vaan. Todellakin arvostan tätä lääketiedettä ja heidän tuotoksiaan tyytyväisenä nautin. Tarkasti, varmasti ja lopun elämääni. 

Ps. ja sinä arvoisa veronmaksaja, kiitos. Ilman suomalaista terveydenhoitojärjestelmää ja kelaa ei minullakaan olisi varaa näitä lääkkeitä ostaa. Ja hyvillä mielin omatkin veroni maksan työkykyisenä,.