Kisat alkaa avajaisista

Ensimmäinen aamu Mar del Palatassa valkeni harmaana ja tuulisena. Viimeistään tässä vaiheessa selvisi, ettei olla rantalomalle tultu, vaikka ranta hotellin edessä aukenikin. Aamupalalla pääsimme tutustumaan Argentiinalaisiin herkkuihin. Tarjola oli pöydällinen kakkuja ja viinereitä, pöydällinen vaaleaa leipää ja marmeladeja, muropöydästä löytin perinteisten Cornflakesien lisäksi, sokerihuurrettuja muroja sekä riemunkirjavia ADHD-muroja. Löytyipä yksi pöydällinen myös sokeriliemeen säilöttyjä ja valmiiksi kuorittuja hedelmiä, jotka bakteerikammoinen kiersi kaukaa. 

Siitä energiaa päivään.

Suomalainen oli onneksi varautunut omilla hapankorpuilla sekä pikakaurahiutaleilla.Arvaatteko kuinka hyvältä tuore tomaatti maistui tänä aamuna? (Tai ei se kyllä miltään maistunut, kun flunssa on vienyt makuaistin, mutta suutuntuma oli mukava.) Jotta kuvan viinerit olisivat varmasti täyttäneet vaaditun energiatarpeen, oli ne vielä sivelty hunajalla, jotta löytyi muutoinkin pöydästä iso kulhollinen. Täytyy myöntää, että vaikka urheilupäivinä kiersin herkkupöydän kaukaa, niin tuli niitä maisteltua vapaapäivinä.

Aamupalan jälkeen lähdimme huonekaverini kanssa happihyppelylle. Siinä Pohjois-Karjalan karpaasin kanssa sai pitää jalat tukevasti maassa, ettei tuuli vienyt mennessään. Muutama selfie piti toki ottaa, vaikka silmät vuotivat ja tukka tuntui lähtevän päästä tuulen mukana.




Aamupäivällä lähdimme myös kisarekisteröitymiseen, jossa saimme perus kisakamat, kisapassin, kylmälaukun, t-paidan ja mainoslehtisiä.


Alkuillasta oli tiedossa avajaiset. Avaijaispaikkaan, jonkinlaiselle urheiluhallille,  siirryimme bussilla n. 20 minuutin matkan. Pääsimme taas Argentiinalaisen tavan mukaan odottelemaan ja pohtimaan miten ilta etenee.

 Tässä koko Suomen joukkue, Kylläpä oltiinkin edukseen, kun kisajärjestäjäkin halusi meistä kuvan napata yhtenäisen edustusasumme takia. Kiitos Wihuri!

Avajaisissa joka maata edusti alkumarssissa muutama urheilija  ja sain kunnian olla yksi heistä. Taas tovi jos toinenkin Argentiinalaista odottelua, jolloin kukaan ei oikein tiedä mitä tapahtuu ja koska. Lopulta meidät marssitettiin areenalle ja Risto Reipas sai jäädä pitelemään lippua lavan eteen, kun meidät muuta ohjattiin takaisin istumapaikoillemme.

Seuraavan tunnin saimme kuunnella puheita. Me onnelliset sentään saimme istua katsomossa, kun Reipas Risto seisoi lipun kanssa lavan edessä kuunellen urhoollisesti nuo ensin Espanjaksi ja sitten käännettynä Engalnniksi toinen toistaan mahtipontisemmat puheet. Ylpeänä eräskin puhuja kertoi, kuinka Argentiina, elinsiirtotilastoja  johtavana Etelä-Amerikan maana tehnyt vuosittain 700 elinsiirtoa. Kovin paljoa ei tuo luku suomalaista vakuuttanut huomioiden Argentiinan väkiluvun (n. 43 miljoona), kun Suomessa 5 miljoonan asukkaan maassa elinsiirtoja tehdään vuosittain n 400.

Yleisö oli kuitenkin (enemmän ja vähemmän) innoissaan. Hieman tuli itse kelloa tuijotettua kun tiesi, että seuraavana aamuna olisi tiedossa viiden kilometrin katujuoksu, joka meillä elinsiirrokkailla vastaa lähes maratonia. Paikalliset olivat kuitenkin nähneet tässäkin tilaisuudessa markkinaraon ja urheilutapahtumaan sopivaan tyyliin yleisön joukossa kiersi juomien sekä naposteltavien kaupustelijoita.(Pihvi ja Tapas, hypätkää seuraavan lauseen yli). Olihan jo areenalle saavuttaessa pihalla makkarakauppiaskin, jolla kisatoveri väitti nähneensä myös marsua grillatattuna myytävän.
Puheiden jälkeen pääsimme vielä nauttimaan Argentiinalaisesta kulttuurista musiikki- ja tanssiesitysten kautta, tangoa unohtamatta.

 

Ja niin saatiin avajaiset päätökseen sekä kisat avattua  confettisateessa. Etelä-Afrikassa oleett kisatoverit tiesivät kertoa, että aivan ei kahden vuoden takaiselle tasolle nämä avjaiset yltäneet, mutta yhtä kaikki, hienoa oli olla osana tätä iltaa ja parastaan latinot laittoivat. Kiitos.