Minun oma MM-mitali.

Katujuoksun jälkeen sain ottaa muutaman päivän vähän rennommin ja seurata muiden jännitystä ja suorituksia mm. uinnissa. Torstaina pääsin kuitenkin taas itsekin tekemisen makuun, kun pääsimme urheilukentälle harjoittelemaan. Omat viimeistelytreenit keskitin lähinnä kuulaan ja keihääseen.

Pääsi minun uudet voittotrikoot käyttöön.

Torstaina sain myös kuulla, että molemmat perjantain lajini, 100 metriä ja kuulantyöntö,  ovat aikataulussa täsmälleen samaan aikaan klo 15.30. Joukkueenjohtajamme minua kovasti rauhoitteli, kun tempperamenttisena tyyppinä en ollut ehkä ihan niin rauhallinen tästä käänteestä, ja sanoi että hyvin ehtii silti molempiin osallistua. Tovin jo mietin jätänkö 100 metrin juoksun välistä, sillä kuulantyöntö tuntui hieman vahvemmalta alalta. Pelkäsin myös, että 100 metrin juoksu juuri ennen kuulantyöntöä söisi voimia kuulan tuloksesta, käyttäväthän molemmat lajit tuota räjähtävää voimaa ja näillä ihanilla lääkityksillä ei palautuminen ole kovin nopeaa muutenkaan.

Päättäväisenä kohti päivän koitoksia. 

Perjantai-aamuna sävelet olivat itselle kuitenkin selvemmät. Kävi miten kävi, molempiin osallistun. Minä matkustin Argentiinaan työntämään kuulaa ja juoksemaan 100 metriä, joten molemmat hoidetaan. Kuulantyöntöä en niin paljon jännittänyt, mutta 100 metriä oli toinen jo etukäteen iltaisin palan kurkkuun nostanut laji. Kovin montaa kertaa en kesän aikana ollut piikkareilla ehtinyt juoksua edes harjoitella, puhumattakaan pikajuoksutekniikasta, joka on kohdallini vielä lasten kengissä. Puolen päivän maissa lähdin kentälle, jotta ehtisin vielä nähdä muutaman kisatoverin koitoksen ennen omia lajeja. Kahden jälkeen aloitin lämmittelyt ja ilmoittauduin call roomissa lajeihini. Hieman ennen puolta neljää kuulantyöntö porukka keräättiin sitten valmiiksi ja meidät ohjattiin kisapaikalle. Varmistelin vielä toimitsijoilta, että ovat tietoisia, että 100 metrin juoksuni alkaa hetkellä millä hyvänsä. Toimitsijat tuntuivat ymmärtävän ja kuulassa aloitettiin harjoitustyönnöillä.

Ja sitten, juuri kun olin saanut mieleni kuulantyönyöön, ilmoitettiin, että nyt olisi se 100 metrin juoksu. Ei auttanut kuin lähteä lähtöviivalle jossa kisatoverit olivatkin jo. Sarjassani juoksi Brittiläinen Emma,  Iranilainen, 'shima,  Argentiinalainen Maria Elena ja joukkuetoverini Pinja Suomesta, (Joka hänkin oli melko suoraan  400 metrin juoksun ja palkintojen jaon jälkeen siirtyä satasen lähtöviivalle.) Piikkarit jalkaan. Jännitti, sydän hakkasi. (Toisaalta hirveen hyvä, koska kauheeta ois jos ois pysähtynyt koko sydän.) (Ja toisaalta myös siksi, että vähän aiemmin nyt sitten tosi tilanteessa nosti pulssia, kuin treeneissä joissa 100 mertrin maaliviivalla näyttää syke 100 ja 5 sekuntia maalin jälkeen 170, kun ei se raukka edes ehdi ymmärtää mitä tapahtuu tuolla satasella.)  No, pyssy paukahti ja mä juoksin. Ei siinä paljon tekniikkaa tai mitään muutakaan miettinyt. Juoksin vaan niin kovaa kun pääsin. Parhaani tein. Ja se riittää. Emma voitti, Shima tuli toiseksi ja Pinja kolamnneksi. Minä en ollut viimeinen.   Ajaksi sain 16.53 mikä on mun ensimmäinen virallinen aika. Ja johon olen kyllä tyytyväinen huomioiden taas oman lähtötilanteen. Ja sitä on nyt hyvä lähteä parantamaan myös. Lisää juoksusta (josta en muista) voi lukea Pinjan blogista.

100 metrin mitalistit. Huonoille en hövinnyt.

Pikaiset halaukset kisakumppaneille ja takaisin kuulapaikalle, jossa harjoituksista oli siirrytty kilpailuun. Sain pienen hengähdystauon ja vaihdoin piikkarit lenkkaireihin. Kuulakenkiö en omista (vielä ). Hieman taisi ajatukset vielä olla juoksussa kun ensimmäisen työntöni jälkeen tein aloittelijan virheen ja astuin ringistä ulos väärään suuntaan. Loppujen viiden työnnön aikana kisatoverit muistuttivat huutamalla oikeasta suunnasta. Omassa sarjassani kisasi Iranilainen Soraya, Brittiläinen Reshma, Australialainen jo lkatujuoksussa tutuksi tullut Brooke ja minä. Samaan aikaan kisattin myös 40-49 vuotiaiden naisten ikäsarja ja kilpailu eteni kannustavassa ja mukavassa tunelmassa. Työnnöt meni ihan mukavasti, toki vauhdittomina, jolloin vielä oman kokemuksen mukaan tulos on aavistuksen parempi, kuin vauhdillissa.

Tuulinen mitalikuva.

 Brooke jo aimmin vihjaisi, että taidan olla toisena, kun työntöjärjestystä muutettiin kolmen työnnön jälkeen. Tuloksia menin kuitenkaan kysymään vasta kilpailun päätyttyä ja näinhän siinä kävi. Hopeaa tuli. Tulos ei nyt ollut mikään maata järisyttävä (6, 24), mutta parempi kuitenkin kun viime kesänä ja tällä kertaa se riitti. Iranin Sorayaan (7,38) en olisi vielä parhaalla onnistumisellakaan ollut mahdolllista yltää, joten erittäin tyytyväinen olen tähän sijoitukseen. Toiseksi tuli siis Britannian Reshma. Ja olihan se elämäni ensimmäinen MM-mitali. Ja kerottakoon jo, että toistaiseksi myös ainoa MM-mitali. Hukkaan ei siis mennyt salilla Raineri-Jessican  kanssa väännetyt yläkropan treenit. Ei valunut viemäristä alas yleisurheilukoulun Saran opetukset. Ei haihtunut savuna ilmaan lähikentällä kuulaa työntäen avokin kanssa vietetyt illat. Vaan kannatti ja kannataa edelleen. Tästä taas parannetaan.

Kuulakolmikko

Lauantaina vuorossa oli vielä keihös ja pallonheitto, Koska haluan säilyttää blogini ilmeen positiivisena, en avaa näiden etenemistä ja tuloksia enempää. Sanottakoon vain, että keihäs ei mennyt hyvin ja vaikka olisi mennytkin, se ei olisi riittänyt. Lisää treeniä ja katse kohti Espanjan MM-kisoja 2017, Vantaalla Keuhko-ja Sydänsiirrokkaiden EM-kisoissa se ei kuulu lajitarjontaan. Pallonheittokaan ei mennyt hyvin, heitin huonommin kun Vilnassa ja nyt olin kuitenkin vähän harjoitellut. Sitä on mahdollista päästä parantamaan VAntaalla 2016, toki lajivalintaa on vielä aikaa miettiä, mikäli siitä ei mun juttua koskaan tule. Mutta kuulantyöntö on ehdottomasti mun juttu. Eikö tämä mitali sen jo viimeistään todista? Tavoitteena on siis parantaa ensi kesänä kuulan tulosta näyttämättä kuitenkaan enempää kuulantyöntäjältä. Ka iloita nyt ainakin hetki näistä saavuteituista tuloksista ja itsenäsä voittamisista. Ja jatkaa sitä iloitsemista joka treeniessä tämän jälkeenkin. Hyvä Minä!

Hopeamitalistiselfie. "Tykkään 

"Tykkään itestäni Viihdyn mun nahois Mä väsyin jumittamaan Fiiliksis pahois En dissaa vaan kehun ja kiitän. Kyl kelpaan jos tälleen mä riitän. Oon kritisoinut mua jo aivan tarpeeks Teen sovinnon ja annan itelleni anteeks. Onni alkaa siit mihin ankaruus loppuu Kaikki tarvii itserakkausjuttuu Itserakkausjuttuu Itserakkausjuttuu" --  itserakkausjuttuu!

ps. Olettehan tykänneet myös mun facebook-sivuista.

 https://www.facebook.com/helmeilevasydameni

Instagrammista mut löytää nimellä  helmeilevasydameni.