Yleistä urheilua eli Vilnan kisat 4. kisapäivä

Kuumana ja hiostavana koitti kisojen neljäs päivä jolloin luvassa oli siis yleiurheilua. Minun kohdallani kyseessä on siis kuulantyöntö, pallonheitto ja yllätyksenä muille ja myös itselleni viime hetkillä sovittu 4 x 100 metrin viestijuoksu. Kyllä, minä itse ehdotin, että voisinkin olla mukana viestissä, jotta saataisiin joukkue kasaan. Aiemmin oli hyvin selvästi esittänyt kantani painostuksesta, jota koin viestijoukkueen kasaamiseksi. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen, jos kerran itse ehdotan eikä kyse ole muiden ihmisten painostuksesta johonkin, mitä itse en koe omakseni.
Hienointa yleisurheilun alkaessa oli kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa myös minä pääsin kannustamaan muita, eikä tarvinnut vain paskat housussa odottaa omaa urheilusuoritusta.

Oma urheiluni alkoi puolen päivän maissa pallonheitolla. Sarjassani oli vain 2 osanottajaa minun lisäkseni. Pallonehiton harjoittelu oli jäänyt täysin viime tippaan, joten viimeiseksihän minä jäin. Tosin tässä tapauksessa se tarkoitti pronssia. Jännä sinänsä, että olin ajatellut sen pallonheiton jokseenkin nolona lajina, mutta norjalaisen kanssakilpailija viskastua helpon näköisesti lähes 40 metriä omien heittojeni jäädessä alle 20 metriin erinöisten tekniikkaongelmien johdosta, ymmärsin, että helppoa ja noloa se ei ole vaan varsin ihailtavaa, jos sen kunnolla osaa. Pallonheitttoon aion ehdottomasti jatkossa panostaa ja olenkin sitä käynyt jo viime viikolla sen verta treenaamassa, että maaginen 20 metrin raja ylittyy. Pallonahan tuossa siis kuuluisi olla krikettipallo. Liettualaiset ystävämme kuitenkin olivat jostain löytäneet huomattavasti pienempiä mystisiä punaisia kumipalloja, joka lajia enemmänkin harrastaneille oli kummastus.

 Kuva:Tuija Helander

Vähän hymyilyttää palloheiton palkintopallilla, vaikka oma tulos itseä lähinnä nauratti.

Kuulantyöntö meni mielestäni hyvin ja siinä ei suurempia paineitakaan syntynyt. Harmi sinänsä, olin nimittäin ainut osanottaja omassa ikäluokassani. Naureskelijoille tässä vaiheessa näpäytyksenä totean, että osanottajien lukumäärälle minä en voi mitään. Voin vain lohduttautua ajattelemalla, että Euroopassa on varmasti lähemmäs tuhat ikäistäni sydän- tai keuhkosiirrokasta,mutta eipä vaan kukaan muu tullut työntämään kuulaa, joten rohkealla osallistumisellani olin siis kullan ansainnut. 

Kuva: Tuija Helander

Tuima ilme niinkuin kunnon kuulamörssärillä pitääkin.

kuva: Tuija Helander

Ei ollut kuulantyönnön palkintopallille tunkua.

Toki olin myös lähes kuuden metrin tulokseeni kahden viikon treenaamisella tyytyväinen ja tästä on hyvä lähteä treenamaan seuraaviin kisoihin.

Päivän päätteeksi oli vielä viestijuoksu.

Pari kertaa kapulanvaihtoharjoitusta. Sain onneksi juosta ensimmäisenä, joten minun täytyi vain osata ojentaa kapula TIPUTTAMATTA seuraavalle. Se jännitti eniten. 

Vastassamme oli International team, joka koostui kolmesta ruotsalaisesta ja yhdestä norjalaisesta kilpasiskosta. 

Itse juoksusta en muista muuta, kuin ajatelleeni, että nyt vaan juoksen niin lujaa kuin ikinä. ja 100 metriä menikin ihmeen nopeasti ja sain kuin sainkin tiputtamatta kapulan Super-Marjon käteen. Marjon pingottua kapulan Jaanalle, Jaana kipitti hurjaa vauhtia kapulan Tuijalle joka maaliin juostessaan ehti jopa vilkuttaa katsomoon. Ja me voitettiin. ja parasta että se oli Ruotsi (ja myös vähän Norja) ketä voitettiin.

Kuva: Teijo Hietanen

Mahtava kunnia oli juosta  Suomen viestijoukkueessa niin mahtavien siirrokasystävien kanssa. Taisinpa yllättää myös kannustajamme ja kaikista eniten itsenikin juoksullani. 

Ja tässä siis vielä Yleisurheilun mitalisaldo.