Kun sydämen toiminta on selkeästi heikentynyt, ei sydän pysty kierrättämään suurta verimäärää ja se voi kertyä elimistöön vaikeuttaen sydämen toimintaa entisestään. Oman tilanteeni pahetessa kesällä 2009 pääsinkin ensimmäistä kertaa puheisiin "Pirkko "Suola- ja Neste" -hoitajan" kanssa. Kättelyssä sain sellaisen saarnan etten sellaista tiennyt edes olevan, vaikka papin tytär olenkin. Ja niin alkoi janon aikakausi.
Tilanteen pahetessa saarnat jatkuivat, nesterajoitus kiristyi ja opin jo rajoittamaan juomista. Ja lisäiltiinpä sinisiä nappejakin, joita nesteenpoistolääkkeiksi kutsutaan. Näillä tableteilla on toki juurikin se haittavaikutus josta nesterajoituksessa oleva unelmoi: JANO! Jos on oikeen fiksu, voi yrittää huijata itseään, jotta pääsisi janosta: rouskuttaa jääpaloja tai tehdä erityisen hiilihappoista vettä joka polttelee kurkussa niin paljon, ettei koko lasia voi kerralla juoda.
Myös syömisensä kannattaa miettiä niin, että nesteensä voi juoda mieluummin. Kuka nyt haluaa tuhlata lihakeiton liemeen 2 dl päivänsä nestesaldosta, kun voi mieluummin onkia keitosta kiinteät palat, jättää liemen ja juoda lasillisen vettä janoonsa huomatakseen, että sillä sekunnilla kun viimeinen vesipisara solahtaa kurkusta alas on taas: JANO! Ja tarkkana oli sairaalassa oltava, ettei vaan pahankurinen hoitaja sitä lientä jonka kupin pohjalle olin jättänyt, merkinnyt nestelistaani nautittuna. Tippaletkukin kannatti säätää mahdollisimman hitaalle: enhän nyt toki suoneen sitä nestettä halua jonka olisin voinut juodakin.
Tänä iltana, niinkuin nykyään aina, on yöpöydälläni lähes litran kokoinen vesilasi jonka iltaisin lipitän juuri ennen nukahtamista. Eikä ole jano. Ja juon sen vaikka ihan varuiltakin ettei vaan tule jano. Ja ihan vaan silläkin ajatuksella, että nyt ei tarvitse olla jano. Ja ettei vaan aamullakaan olisi jano. Ja kyllä vaan on kuulkaas vesi hyvää. Eikä ole jano.
No comments:
Post a Comment