Mistä kaikki alkoi?

Syntyipä erääseen perheeseen Varsinais-Suomessa tyttö, oikein ponteva, viitisen kiloa. Hienot tilat oli muutama vuosi aiemmin kaksossiskot pikkusiskolle raivanneet. Mikäs siellä kasvaessa. Kateeksi ei käy kyllä äitiä, joka tämän mötkäleen maailmaan puski.

Ehkäpä samaiset siskokset jo tulevaa ennusti halutessaan nimetä pikkusiskon Astrid Lindgrenin kirjoissa esiintyneen vauhdikkaan pikkusiskon mukaan. 

Muutaman kuukauden kuluttua uudelle tulokkaalle nousi kova kuume. Kuumeilun syyksi selvisi akuutti myelooinen leukemia. Ja näin tulokkaan kodiksi muuttui hetkeksi Turun Hämeenkadulla seisova luksushotelli joka tunnetaan myös nimellä TYKS. Osaavan henkilökunnan ja ehkäpä myös jonkun amerikkalaisen tutkijan (Kyllä, sieltäkin tulee joskus hyviä juttuja) ansiosta Mötkylä sai parhaan mahdollisen hoidon, solumyrkyn joka nimellä adriamyciini tunnetaan. Ja niinpä saatiin paha Syöpäläinen kuriin. 1-vuotis synttärit kyllä sairaalassa vietettiin, mutta voiton puolella oltiin. Ja saihan sitä hoitajilta jopa lahjan Nalle-Pallun, joka ikävä kyllä on vuosien saatossa on jo kasvanut isoksi karhuksi ja muuttanut pois kotoa. (Nalle-Pallu, jos luet tämän, ota yhteyttä!).
Niin lähti Mötkylän elämä rullaamaan vauhdilla normaalia taaperon arkea. Mitä nyt sairaalassa käytiin visiiteillä näyttäytymässä, mutta tuopa ei haitannut, olihan nuo tuolla jo perhetuttuja.

Kymmenen vuoden kuluttua alkoi kuitenkin tapahtua. Väsymystä, yskää, vatsakipuja ja muita epämääräisiä oireita. Paikallinen terveyskeskus ehdotteli tavanomaisempia  syitä vaivoihin: kuukautisia, psyykkistä oireyhtymää läheisen menettämisen jälkeen, flunssaa. Lopulta lähete lähti keskussairaalaan jossa ultrassa todettiin nesteen kertyminen elimistöön. Epäiltiin Leukemiaa, mutta Yliopistosairaalan veikkaus osui oikeaan: sydänlihasrappeuma sytostaattihoitojen myöhäisvaikutuksena. Onneksi TYKS:n loistohotellin henkilökunta hoiti taas homman ja lääkkeet tehosivat toivotusti. Yöstä jolloin saavuimme Turkuun muistan, kuinka hoitaja kävi tämän tästä kyselemässä miten on nesteenpoisto lähtenyt käyntiin. Myöhemmin kuulin toisen tarinan, jonka mukaan oli lähinnä kurkittu olenko vielä rajan tällä puolen. No siitäkin selvittiin. Jopa toinen kaksosista selvisi lähes traumoitta, vaikka  sai varmasti elämänsä parhaat yöunet kesäkuumalla nahkaisessa nojatuolissa sänkyni vieressä hoitajien ravatessa sänkyni vieressä.