NiceRun!

Harhaanjohtava nimi. Ei juokseminen ole mukavaa, vai onko? Siihen nautintoon minulla on vielä matkaa, vaikka monesta muusta jo iloa löydänkin, mutta vakaasti olen senkin mukavuuden  päättänyt löytää. Olenhan ilmoittanut yhdeksi lajiksenikin maastojuoksun.

Tänään oli hyvä mahdollisuus etsiä sitä mukavuutta juoksemisesta. Hiukan mukavuutta haittasi kuitenkin vielä nuhainen olo, joka selvästi näkyi sykkeissä, enkä halunnut ottaa mitään riskejä. Tässä tapahtumassa oli kuitenkin suurempi nautinto hyvä seura ja tutun porukan yhteishenki.

Tietysti olin hankkinut työporukalle hyvän tiimiasustuksen.

 

Paidat antaessa totesin kyllä, että jos joku on paidan ajatusta vastaan saa lainata minulta tussia ja kirjoittaa selkään "Henkilökohtaisesti olen kyllä eri mieltä!", mutta eipä kukaan minulta tussia pyytänyt, joten joukkueen hyvä henki säilyi.



 

Ennen "juoksulle" lähtöä olikin sitten vuorossa se "Nice osuus".

Hieman olin kyllä pettynyt kun työystäväni Catonius, joka suuresti esitystä ihaili ei päässyt lavalle osallistumaan interaktiiviseen esitykseen, mutta ehkäpä voisimme tilata saman esityksen työpaikkani juhannusjuhlille koko yhteisön iloksi, vai mitä?

Tästä en ole ihan varmaa oliko tämä nice vai run, mutta nais ainakin. Espoonlahden Fressin tytöt vetivät porukalle hyvin "Sh'bam"maisen alkulämmittelyn, eli hukassa olin. Ihan hauskaa kuitenkin, jos ei ota huomioon, että sai pelätä ettei työkaveri "vahingossa tilanpuutteen takia" huitaisi sinulle mustaa silmää.

Siiten oli vuorossa se oletetusti epämukavampi osio, eli Run. Kuten jo mainitsen juoksemisen jätin suosiolla ja suurin osa matkasta rantaraitilla meni jutellen mukavia toveri Catoniuksen kanssa ja varoen edessä kävelevien sauvailijoiden teräviä keppejä, jotka viuhuivat välillä pelottavan lähellä silmiä.

Ja loppuun vielä kerran nice, mukava piknik tiimin kanssa auringossa, joka kyllä lopulta muuttui sateeksi. Seura oli kuitenkin parasta ja eväätkin maistui mukavasti. Tietysti maistui, kun makuaisti ihan hukassa nuhan takia. Tiimikavereiden mielestä omituiset hernerouhepalat olivat karmivan makuisia, mutta söin ne hyvällä ruokahalulla ilman makuaistiani.
Kiitos, Hyvä Me!
Viikonlopusta toivon nuhatonta ja treenintäyteistä.
ps. Olisi voinut ajatella, että tämä oli elämäni ensimmäinen NiceRun, mutta olinpas samaisessa tapahtumassa ehkä kuusi vuotta sitten, huonolla sydämellä ja pahoinvoivana, osallistuin silti ja kävelin silloinkin maaliin.