Urheilija ei tervettä päivää nää?

Tarua! Sen jälkeen kun aloin liikkua säännöllisesti ja kiinnittää huomiota syömisiin, olen ollut terveempi kuin koskaan aiemmin. Okei, viimeisen viikon jäljiltä ei ole vielä ihan terve olo. Torstaina alkoi joku lentsu, mutta tänään tuntuu jo että ollaan voiton puolella. Viime syksynä sairastin kahdesti samankaltaisen lentsun. Erona oli tosin se, että kestivät neljä viikkoa neljän päivän sijaan. Maaliskuussa oli myös lenssu, mutta se oli onneksi tällainen pikaversio kuten tämäkin tuntuu olleen. Selkäkään ei ole oireillut ja Luuvalo tuntuu sammuneen.  (Kop, kop, puuta koputan).

Tietysti olen parannellut itseäni lepäämällä ja hyvällä ravinnolla. Levon jälkeen paras lääke flunssan on valkosipuli. Kovettuneeseen ruislimppuun upposi helposti puolikas valkosipulia ja hieman ruokaöljyä ja voil'a, herkulliset valkosipuliruistikut on uunia vaille valmiit. Pitää myös avopuolison loitolla.



Flunssassa ei toki ruokahalu ole ylimmillään )jotain positiivista, joten silloin voi antaa myös vähän periksi houkutuksille. Toisin sanoen palkitsen itseäni rangaistuksella, kun syän jotain mikä ei nyt niin terveellistä aina ole, mutta pienillä jekuilla tämänkin voi muuttaa vähän paremmaksi, eli Crumble (Olisiko se nyt sitten Suomennettenu hedelmä-kaurapaistos. Hedelmiksi sopii mitä vaan kaapista löytyy, minä käytin raparperia, nektariineja ja omenaa. Rasvana vain hieman kylmäpuristettua kookosöljyä ja makeutuksena taatelisiirappia ja hunajaa (joka on myös avokkini mielestä ilmeisen hyvä flunssalääke). Makua voi vielä lisätä vaniljansiemenillä ja kanelilla. Ja annoksen kruunaa..... Rasvaton maito. melkein kuin vaniljakastiketta.



Mutta jottei menisi ihan ruokahifistelyksi, toivon teiltä lukijoiltani apua erään asian selvittämiseksi.

Flunssassa tulee käytyä nimeltä mainitsemattomalla yksityisiä terveyspalvelujatuottavalla yrityksellä, josta työpaikkani ostaa työterveyspalvelut. Flunssassa käynti etenee yleensä hyvin samalla kaavalla. Kysellään oireet, katsotaan kurkkuun ja lopuksi katsotaan nenään. Ei kuunnella keuhkoja, sydäntä, ei katsota korvia, mutta nenään. Aina. ja juurikin sillä välineellä mikä paremmin mielestäni korvaan sopisi. Kovasti on alkanut mietityttämään, mitä ne etsii nenästäni? Hernettä? Ehkäpä ensi kerralla sinne herneen sujautan ennen käyntiä niin löytävätpä etsimänsä.

Nyt kuitenkin herneet pois nenästä ja toivottavasti huomenna taas sorvin ääreen ja torstaina NICE RUN, Espoo. Sanotaan Kunnolla yhdessä Kyllä elinluovutukselle.