Perjantai 13.päivä

Perjantai oli varsinainen 13.päivä. Työmatkalla laskettelin mukavaa 16 kilometrin tuntivauhtia tunneliin ja sitten tajuan, että nyt törmään toiseen pyöräilijään. Hetken tunnen ilmalennon ja sitten hämillään mietin maassa olenko ehjä? Onko toinen ihminen ehjä? Onko mun uusi pyörä ehjä. Päässä kumisee, mutta kypärä on päässä ehjänä ja pääkin. Vertakaan ei tule kuin sormesta. Kolarikaverilla ei ole kypärää eikä ole varma onko lyönyt päätään. Olen pahoillani ja kerron sen kolarikaverille useasti. Hän vain mulkoilee, testaa pyöränsä toimivuuden ja ottaa numeroni vahinkojen varalta. Olin ehkä aavistuksen hänen kaistallaan, mutta myöntää kuitenkin ettei ehkä itsekään ollut täysin omalla kaistalla. Kolarikaveri pyöräilee pois. Tajuan ettei mun pyörällä toistaiseksi ajeta. Ohjaustanko vinossa ja sitä en saa käännettyä. Ilmoitan töihin, että olen myöhässä, kolaroin. Ja sitten tulee järkytys ja itken. En kipua, vaan säikähdystä, järkystystä, Sitä tunnetta, kun ymmärrät törmääväsi toiseen ja tiedät että se on ainakin osittain omaa syytäsi.

Kipuja ei juuri ole, päässä vain vähän omituinen olo. Lähden kuitenkin työterveyteen tarkistuttamaan tilanteen ja ilmoittamaan tapaturmasta työmatkalla. "Juoppoustestit" joilla aivotärähdystä diagnosoidaan läpäisen melko hyvin. Kaularangassa tuntuu kipua ja se kuvataan. Mitään ei kuvissa kuitenkaan näy, ja saan luvan mennä jopa varovasti treenaamaan ja käynkin töiden jälkeen uimassa ja tekemässä intervallia Rainerin kanssa. Tosin, matka taittuu bussilla.

'

Mattisen kanssa haimme iltasella pyörän. Kahden tunnin sovittelun jälkeen saimme pyörän kiinnitettyä Mattisen uuteen "hienoon" pyöränkuljetustelineeseen. Kuulostaa varsin näppärältä, vai mitä?

Työkaveri diagnosoi jo pyörässäni etuhaarukan vääntyneen. Ihme kyllä, vanne on suora eikä muutakaan vahimkoa löydy pyörästä. Soittelen paikalliseen korjaamoon, jossa tuomio on karu. "Tuskin kannattaa etuhaarukkaa vaihtaa, osta uusi." Vai uusi? vastahan minä ostin 3 viikkoa sitten ja ihan paras oli tämä pyörä, levyjarrut ja kaikki.

Eilen aamuna valkeni totuus kropan tilasta. Olkapää kipee, niska kipee, jalat mustelmilla ja toisessa reidessä valtava kuhmu. Pieni naarmu sormessakin näyttää tulehtuneen. uusi reissu siis työterveyteen ja loppujen vaivojen arviointi, antibioottikuuri ja jäykkäkouristusrokote. Iltapäivällä Mattinen kävi irroittamassa vääntyneen etuhaarukan ja alkuviikolla alkaa uuden osan metsästys.

Ensi viikolla on myös uuden pyöräilykypärän osto edessä. Taitaa olla paluu vanhaan romuun kunnes, tai edes jos saadaan mun ihanaa hybridiä ikinä kuntoon. Ihminen on kuitenkin ehjä näillä näkymin, muutamia pintanaarmuja lukuunottamatta.

 On muuten mehevä kuhmu tuossa isoimmassa mustelmassa. Salilla kattovat pian, että onpa sillä iso toinen reisilihas.

Tänään on kuitenkin suunnitelmissa uintitreenit Äpän kanssa. Ja kyllähän nää mustelmat nyt luo ainakin katu-uskottavuutta uikkarit päällä.