Three steps to rollercoaster

Tänään olen tehnyt taas jotain, mitä en olisi uskonut tekeväni ikinä. Linnanmäki-vierailuni ovat rajoittuneet lähinnä kummitusjunaan, maailmanpyörään ja vekkulataloon )sekä noloon taikasirkukseen. Vuosi sitten en kokenut jääväni mistään paitsi, vaikken uskaltautunutkaan laitteiden kyytiin. Tänä vuonna uteliaisuus alkoi nostaa päätään. Mitä jos nauttisinkin vauhdin hurmasta, enkä saisi sydänkohtausta tai rytmihäiriöitä. Viimeisimmät muistot kuudennen luokan luokkaretkestä eivät olleet imartelevia. Olin saanut vihdoin luvan lääkäreiltä mennä laitteisiin ja toki suuntasin vuoristorataan. Tämän jälkeen tunnin voin pahoin ja sydän hakkasi tuhatta sataa. Rohkenin kuitenkin yrittää myös mustekalaan, josta ennen sydänsairautta olin nauttinut. En nauttinut enää. Loppupäivän pitäydyin laukkuvahtina koulukavereilleni.

Nyt olin päättänyt kuitenkin kokeilla, jospa tämä uusi sydän tykkäisikin pienestä hurvittelusta. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme avokkini kanssa Pikajunaan. Katsoin, ettei ole kovasti mäkiä ja vain kaksi kierrosta, jotka menevät nopeasti, jos tuleekin paha olo.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen aloinkin nauttia kyydistä.

Olin hämmentynyt.

 

Seuraava askel oli Linnunrata. Sisävuoristorata, josta ei oikein tiennyt mitä tuleman pitää. Ainakaan se ei kovin korkealle voisi mennä, kun ei se rakennuskaan kovin korkea ole.

Ja mukavaa oli senkin junan kyydissä. Vaikkakin toisella kertaa olin menettää kuuloni takana istuvan kahden tytön kiljuessa.

Enää oli jäljellä viimeinen askel: Oikea ja aito vanha vuoristorata. Sama jonka kanssa vanha sydämeni riitautui 19 vuotta sitten.

 

Ja mä tein sen. Alamäet vihlaisi mahassa, mutta kyydissä olin. Kädet tärisi kyydin jälkeen mutta sydän voi hyvin. Ei ehkä tänä kesänä toista kertaa, mutta ensi kesänä varmasti.

Loppuun vielä hieman perinteisempi ohjelmanumero: Derby

Voittajan on helppo hymyillä.

 

Taisin vähän innostua lopulta, kun pikajuna tuli käytyä ajelemassa kahdesti, linnunrata neljästi, sekä kerran Vonkaputous ja vuoristorata. Kirnun jätät kyllä jatkossakin väliin, mutta jos ensi vuonna uskaltautuisi tulirekeen.

Alkaa muutamat muutkin pelottavat unelmat tuntua mahdollisilta ajatellen ensi kesää.

 

Okei, Tänä viikonloppuna piti kovasti treenata, mutta olinhan vielä vähän nuhainen ja toisaalta, kerranhan täällä eletään, Minä jos kuka sen tiedän, niin pitäähän sitä osata elämästä nauttia myös muutenkin kuin liikkumalla.

Hyvä ruoka, parempi mieli! Paitsi etten mä pahalla mielellä ollutkaan. Kiva kun Linnanmäeltä saa myös oikeaa ruokaa nykyään. Ilonan maksa oli oikein hyvää. Ps. Ilonan tarjoilija voisi ottaa tuosta kappaleen ensifraasista oppia.